lauantai 31. joulukuuta 2011

Uuden vuoden aaton avaus - hölkkälenkki

Nönö kipitti ihan uskomattoman hyvin kanssani lyhyessä hihnassa. Minun haaveeni pienestä lenkkikaverista toteutui jo Nönön ollessa neljä ja puoli kuukautta. Kyllä kiittelin koiraa ja annoin namia hyvin onnistuneesta lenkistä. Pieni lumikerros pehmensi sopivasti juoksualustan vaikka kaduilla hölkkäsimmekin saimme myös nauttia auringon paisteesta. Hyvä lopetus vuodelle 2011.


Erätaitojen opettelua luonto-ohjelman avulla. Nönö seuraa korvat hörössä karhua ja muita eläimiä televisiosta.

Eläinten äänet saavat pienen koiran ihan hiku tarkkailuasentoon. Ihmiset eivät aiheuta minkäänlaista innostusta.

Eilen Nönö onnistui luonnossa näkemään  pyyn ja lähtihän Nönö ihan oikeaoppisesti seuraamaan mutta lintu oli viisaampi ja osasi kadota Nönön näkökentästä.
Lintuhaukku on siis hakusessa.....






                                                                                                                                                                                        
Mikäs sitten tulee - hui - SUSI!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Syvällistä tutkimusta ja luonnonilmiöiden ihmettelyä



Yritän päästä syvemmälle ja syvemmälle, jäykkiä ovat murkut joulukuussa.

Myrskytuhojen tutkimuksen lisäksi Nönö kaivoi jo tutuksi tullutta murkkupesää.



Vielä oli puusto suurin piirtein pystyssä!

Hirveä oli tuuli 27.12.2011, valtakunnan uutiset kertoivat jopa 300 000  talouden olevan ilman sähköä.

Nönökin hätkähteli kun ryske kävi nurkissa, minulta jäi lenkki kesken heti alkuunsa kun suorastaan alkoi pelottaa.....



Mitä hittoa täällä oikein on:)

Ihan selvästi voimat ovat lisääntyneet Nönöllä,
kaivaminen on vahvaa ja loikassa on ihan erilaista puhtia kuin esim. pari kuukautta sitten.
Hyvin kehittyy neitonen:)

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Nönö kaikessa mukana


Kuvassa Lohilahden kirkko, jonka takana ulkoilutimme Nönöä vähän aikaa. Lohilahdella kirkko on komean mäen päällä, hautausmaa on vieressä.

Kävin katsomassa kirkkoa myös sisältäpäin ja siellä oli lämmintä ja jouluinen tunnelma kun musiikkiharjoittelu aatonhartauteen oli menossa. Valitettavasti emme voineet jäädä hartauteen.

Poikkesimme kahvilla Majakassa ja saimme iloksemme esitellä Nönöä Martin sukulaisille.

Nönö ihan villinä joukosta ja ihailusta!

Majakka on upealla paikalla ihan "Saimaassa kiinni"!

Jouluaaton matka Lohilahdelle



Ajokeli oli huono jouluaattona, lunta satoi ja tien pinta oli liukas ja Puumalasta Lohilahdelle mutkia ja mäkiä piisasi.  Nönö oli sylissäni "hiirenhiljaa".
 
Rongonsalmen lossi oli vähän pelottava ja kovaääninen, Nönö ei uskaltanut autosta ulos.

Huomattavaa että Saimaa lainehtii jouluaattona täysin sulana, lämpötila plussanpuolella.


Vekaransalmella sama tilanne - ei ulos!

Ei ollut autojonoja, pääsimme sujuvasti ja odottamatta yli salmen.

Aaton aattona Koivikon metsässä

Tarkkailua - on vaan niin vähän elämää täällä:)

torstai 22. joulukuuta 2011

Kasvua ja kehitystä

Harja on kuin siili mutta hyvä jätystettävä.
 Kuvasta näkyy miten Nönö on selvästi kasvanut jo lähelle lopullista kokoaan.

Sisäsiisteys on kehittynyt jo niin hyvälle mallille että paperit on viety pois lattioilta ja saimme talon joulukuntoon. Kuusi jää tänä vuonna metsään kasvamaan kun säästämme itseämme jatkuvalta komentamiselta. Oletan että Nönö ei malta olla jätystämättä koristeita ja oksia, kuusi saattaisi näyttää rähjäiseltä alta aikayksikön. Tuohan jouluvalot ja kynnttilätkin ihan hyvä tunnelman.

Katson emäntääni jospa olisi jotain hyvää tiedossa!



Nönö on nukkunut jo kolme yötä kopissaan ja ihmeeksemme suorastaan pyrkinyt iltaisin ulos ja "omaan taloonsa". Koppi on varmaan sisätiloihin verrattuna sopivan lämmin Nönölle kun siellä on 22 asteen sijasta vajaan 10 asteen lämpötila.

Aamulla sisääntulo on kyllä vauhdikas ja ekana on rakettimainen syöksy viereeni kellimään hetkiseksi.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Valkeaa Joulua odotellessa

Söpöliini herkkupalan toivossa ja  kirsu kiiltävänä.

Luminen metsä 20.12.2011. Nönö skarppina ja ihanana.
.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Harmaa viikonloppu ennen Joulua

Ulkoilusta on kutistunut lähes kaikki kiva tässä kuussa siis joulukuussa! Eilen aamupäivällä kuljimme Nönön kanssa läheisen järven rantaa ja katsoimme maisemaa, joka oli täydellisen harmaa. Harmaa taivas heijastui veteen ja kaikki kasvillisuus ja puut olivat veden kastelemat ja vettyneen näköiset, voiko tämä olla joulukuu - ennemminkin lokakuu..... Revimme iloa toisistamme, minä nautin Nönön seurasta ja Nönön askellus on onneksi yhtä iloisen näköistä harmaanakin päivänä. Sanoin Nönölle että onhan sentään ilma raikas kun tuuli puhaltaa järven selältä. Kameran olen jättänyt suosiolla pois matkasta, seuraavissa kuvissa tulee Nönö olemaan jo selkeästi isomman näköinen.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Nönö 4 kuukautta

Tänään on kulunut neljä kuukautta Nönön syntymästä. Neitokainen on saanut jo karkeampaa karvapeitettä ja ryhti on ylväs ja komea. Tarmoa riittää ja parasta nautintoa on ihan selkeästi metsässä vapaana temmeltäminen - eipä tietysti ihme kun kyseessä on pystykorva - siis noin yleensä. Minulle vaan Nönön kehitys on ihmettä ja ihanaa. Hyvä yhteistyö koiran kanssa on hauskaa esim. autossa Nönö on ihan "hiljaisesti" ja muutamat pyynnöt esim. olopurkin palauttaminen onnistuu komennolla "tuo purkki". Mieluisa nukkumapaikkakin on löytynyt makuuhuoneen lattialta, tosin aamuyöksi on vielä tultava viereen - mutta sepä onkin somaa....ja tavaksi on muodostunut aamuhellittely, joka edeltää puruvaihetta. Kun pureminen alkaa sitten onkin aika nousta ja mennä aamutoimille. Muita koiria Nönö näkee tässä lähimaastoissa tosi paljon ja erilaisia rotuja riittää, pystykorvia ei ole kuin pari. Lähitalon pohjanpystykorva Reetu on vähän mustasukkainen kun Nönö lähestyy heidän pihaansa, Reetu kääntyy yleensä selin...hih. Koirat on koiria:)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Koivikon metsässä Nönö pääsi jo ketun jäljille

Ketun jäljet?
Siitä kettu meni äsken, haju on varvuissa ja oksissa - Nönö karvat ja niskavillat pystyssä.
Tässä tavanomaista myyrän kaivuutaihan apinan raivolla!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Tänään jo salinpuolelle

Kaksi pehmoista vastakkain.

Onko tämä syötävää? Taitaa olla koiran hattaraa??
Tosi makeeta, tänään Nönö meni koppinsa peräkammariinkin. Tähän saakka häntä oli epäilyttänyt mennä oleskelutilasta toiseen huoneeseen. Minä kävin ostamassa kopin kammarin lattialle lämpimän taljan "komento kuului" osta sellainen, jonka päällä itsekin makoilisit. Tein työtä käskettyä ja hain Anttilasta tosi pehmeän lampaantaljan:)

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kaikki eivät pidä koirista

Meidän naapurit ovat suhtautuneet yllättävän positiivisesti koiraamme mutta onhan yhdessä talossa sentään  vihainen naapurin täti. Taitaa talon isäntäkin säestää emäntäänsä kun kaatoi piikkisen orapihlaja-aidan koirien kulkureitille.....  Kuulemma talon postilaatikkokin on joskus räjäytetty pienten poikain toimesta kun emäntä ei ole sulattanut myöskään lasten leikkejä. No, eipä hätää voimme kiertää talon ihan helposti ja välttää isommat yhteenotot - Nönö onneksi on tietämätön kaikesta.

Tänään Nönö kävi lääkärissä ja sai taas rokotteen. Kasvu on edennyt kuten pitääkin ja painoa kertynyt peräti 6.6 kiloa.  Varmaan aika pienikokoiseksi jää Nönö-neito mutta sitäkin terhakkaampi hänestä tulee ja jo on. Äsken piti pitää oikein kunnon kovaääninen komennus kun meinasi mokoma ruokapöydälle pyrkiä. Luja on oltava kaikessa kasvatuksessa ja johdonmukainen. Siisteyskasvatus on Martin ansiosta hyvässä jamassa eli aina lirahtaa ulos jos vaan kerkeää viemään, sanomalehdet voi jo sisätiloista poistaa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Aloitusseuranta hirvenhaukkuun

Nönö ensilumella Mustalla lammella eli juurillaan.

Nönö lähti maanantaina 5.12. pariksi yöksi syntymäkotiinsa, kylläpä oli talossa hiljaista ja autiota ilman pientä ilopilleriä - ikävä.

Itsenäisyyspäivän Nönö vietti 30 tosimetsästäjän kanssa ja sai seurata miten "aikuiset" hirvikoirat selvisivät hirvikokeesta.

Nönö itse keskittyi kuulemma enemmän varastamiinsa voileipiin ym. oheistoimintaan.

Reissu taisi olla aika uuvuttava kun nyt kotona on ihan hiljainen tyttö......  
                                                                               




 
Äiti ja tytär leikkivät sulassa sovussa. Ädtin erottaa tuuheammasta hännästä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tutustuminen kopin sisätiloihin

Istu, tassu - hyvin onnistuu:)

Eipä kovin kummonen tupa.....

Pitäis ymmärtää puhetta....

Kaksi kaunotarta





 Rutistan pientä ja pehmoista.



Rauhoitutaanpas.





Kokenut koirankäsittelijä tässä,
eikä Nönö ole hätää kärsimässä:)

Metsästä tuli mustavalkea yllätys

Voimainkoetus meneillään
Lauantaiaamuna lähdimme hakemaan Kesärannasta puukuormaa ja sehän tiesi Nönölle ihanaa vapautta metsäluonnossa. Martin lastatessa puita peräkärriin minä vein Nönöä tutustumaan taas uuteen naapuritaloon ja sieltähän löysimme isännän puupinon vierestä savotaltaan. Kuulumiset vaihdettiin ja me jatkoimme kivaa metsäpolkua rantaan ja sieltä autolle päin. Matkalla kuulimme metsiköstä hirveää karjuntaa ja kiroilua ja jotain valkeaa vilahti. Nönö säikähti, ja minäkin, kun meistä karkea kiroilu ei sopinut ympäröivään hiljaisuuteen ollenkaan. Mies metsikössä "höyhensi" koiraansa oikein inhottavalla tavalla. Otin Nönön syliin ja lähdimme sananmukaisesti lätkimään:) Pääsimme hakkuujätteen läpi onnekkaasti takaisin omalle maallemme ja vähitellen autolle takaisin. Hetken kuluttua yllätyskoiruus tuli häntä heiluen autolle ja siitäkös paini koirien kesken alkoi.
Äkäisen isännän koira oli päättänyt lähteä omille teilleen - onneksi karjuva isänta ei tullut perästä. Koska vieras koira oli vanhenpi se olisi vienyt Nönön mahdollisesti mihin tahansa, meidän piti laittaa vierailija kiinni ja Nönö sai juosta vapaana kun lähdimme kulkemaan "talosta taloon" ja lopulta saimme selville koiran omistajan ja palautimme karkulaisen kotiinsa.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Ensikosketus tutkapantaan

Keskiviikkoaamu 30.11.2011 "valkeni" sateisena ja mustana vuodenajan mukaisesti mutta Nönö heräsi virkeänä ja touhukkaana kuten aina. Aamupalan jälkeen piti taas ottaa ensiaskelia metsästysammatin saralla. Martti kaivoi repustaan punaisen tutkapannan ja minä avustin kun laitoimme pannan Nönön kaulaan. Hupsista! vähän taitaa olla liian painava mutta ei auta kuin opetella vaan..... Minä voin olla kotona suht levollisella mielellä kun Nönön kulkua voi seurata satelliitin välityksellä puhelimen kartalta ja katoamista metsikköön ei tarvitse pelätä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tavallinen arki on ihan mukavaa

Valoa pimeyteen
Ensilumi valaisi mukavasti marraskuun muuten pimeää päivää. Nönö nautti isäntänsä kanssa vikellyksestä kodin lähimaastoissa ja minä vein neitokaista illalla pellolle ja koulun kentälle. Koiranpentu muistuttaa "ihmispentua"  siinä, että joka paikkaan on mentävä juosten. Pienet lapset eivät malta kävellä mihinkään niin kauan kun virtaa riittää juoksemiseen, Nönökin tikuttaa pienillä jaloillaan niin kauan kunnes simahtaa kotona täydellisesti.

Odottamaton tilanne
Äsken ulkolenkkimme jälkeen talon yläovi aukesi ilmavirrasta kun itse olimme alakerrassa, emme tienneet avoimesta yläovesta mitään ennenkuin tulimme ylös ja huh...huh...koira ei ollut kadonnut vaan kellotti eteisen matolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viisas koira.

Konrad Lorenz kirjoittaa
Se elollinen olento, jonka sielunelämä sosiaalisen käyttäytymisen, tunteiden hienouden ja todellisen ystävyyteen kykenemisen puolesta on lähinnä ihmistä, siis inhimillisessä katsanossa jaloin eläin, on hyvin kehittynyt narttukoira. - Tässä tekstiä, joka on saanut vahvistusta tutustuessani pieneen Nönööni. Olen myös vakuuttunut siitä, että hyvä elämä pentuvaiheessa tuo kasvattajalleen kiitoksen koiran "aikuistuessa".

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Raittiusviikonloppu

Saunamajuri

Nönö odottaa uskollisesti emäntäänsä saunasta. Miten voi pieni koira jaksaa vain odottaa ja odottaa,  minä kun viihdyn löylyissä pitkään ja käyn vielä monta kertaa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Eipä ole yhtään uutuuden viehätystä

En kyllä ihan heti mene moiseen mökkeröön.....siankorvilla yrittävät houkutella!

Tätä on hiukan stailattava, katunumero ja nimi ainakin puuttuvat. Lämpömittari näytää 10 asteen lämpötilaa - huh -  minähän sulan sisälle!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Vieraita ja tavallista mukavaa

Tänään meillä kävi Riitta, Terttu ja Anni Nönöä katsomassa. Purenta oli niin huipussaan että pakko oli suojella vieraita ja viedä Nönö ulos "narun jatkoksi", onneksi Nönö osaa jo olla ulkona pieniä pätkiä kerrallaan.
My name is Nönö and I enjoy to beat everything!

Koiranomistaja saa kukkakimpunkin koiramaisesti aseteltuna:)
Olen edelleen koirani lumoama ja harmittaa mennä huomenna töihin, jotenkin tuntuu että mitä enemmän koiruuteni kanssa pystyn olemaan sen helpompaa yhteiselo on (jos elo nyt ylipäänsä on oltava helppoa?!?). Toistaiseksi ulkoilu 8 metrisen flexin kanssa antaa aika sopivasti Nönölle juoksurauhaa, pellot, kumpareet ja puistikot ovat hauskoja lenkkipaikkoja  ja vaihtelua metsämaastoon. Jossain tulevaisuudessa häämöttää varsinainen lenkkeily easysti rinnalla pururadalla.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kaivan kaivan

Tämä homma olisi pitänyt saada videolle, Nönö kaivaaa ihan apinan raivolla ja limoviikuna saa kyytiä. Nyt on kasvin lepoaika ja onneksi multa kuivaa mutta enpä arvannut tällä kertaa mitä hiljaisuus talossa tarkoittaa:) Eka tuho Nönöltä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viikonlopun nautintoja

Pakkanen ulkona jo 8 astetta ja hiihtoa televisiossa, talvi taitaa tulla sittenkin. Maan jäätymisessä on se hyvä puoli että tossunpesua ei tarvitse tehdä niin usein, mutta kylmä on kun aamulla sängystä pomppaan ja "lennätän" Nönöä eka kyykkäykselle pihalle - karaistun ehkä?! Kävimme lauantaina taas maalla irrottelemassa metsässä ja suolla ja toimme männynlatvuksen +oksia ruukkuun pihavalaistusta varten. Samalla reissulla esittäydyimme naapurin Kirsille ja Maijan luona Rantapirtissä nautimme kahvista ja kekseistä - yks kyykky lirahti kammarin lattialle, voi, ei ihan vieraskoreus onnistunut. Ihastelua piisasi silti:)
Mikä voi olla noin mielenkiintoista ettei minua huomata?
Kuten kuva alla kertoo Nönö on erittäin skarppi ja katse terävä, energiaa piisaa jo selvästi enemmän kuin esim. pari viikkoa sitten, ulkoliikuntaa saa myös emäntä ihan tarpeeksi nykyään (kin). Lämmin koirankoppi tuli pihaan perjantaina ja odottaa "asennustaan" sitten Nönönen voi olla enemmän ulkona ja nauttia "omasta rauhasta".                                                                     
Hei emäntäiseni - mentäiskö ulos?

torstai 17. marraskuuta 2011

Istu!

Järvi odottaa jo jääpeitettä.
Tänä aamuna tuli taas mieleen että mitähän Nönölle voisi taas opettaa, no istuminenhan on yksi perusjuttuja joka on meiltä täysin unohtunut. Siispä harjoitukset käyntiin ja pienellä rähistelyllä ja houkuttelulla alkoi peppu mennä komennosta lattiaan ja iltapäivällä jo paremmin kuin aamulla. Tätä harjoitusta on syytä varmaan tehdä säännöllisesti samoin pitäisi aloittaa paikka-harjoitus.
Olemme viime aikoina vain nautiskelleet pienestä ilopilleristämme (mitä nyt vähän on pitänyt ääntä korottaa PUREMISEN takia:)) Nönö on niin ihastuttava ettei oikein sanat riitä, joka aamu alkaa pusuttelulla ja illalla kun väsy iskee niin isännän tai emännän kylkimyyry on paras paikka. Nyt saan onneksi viettää muutaman lomapäivän pienen karvakuonon kanssa - ulkoilua ja kaikin puolin tervettä elämää. Käymme varmaan Kesärannan metsässä taas ilakoimassa. Minä olen aina nauttinut metsäluonnosta ja nyt minulla on ystävä, jota ei tarvitse kahta kertaa pyytää metsäretkelle - aina lähtee yhtä mielellään.
Sain syntymäpäivälahjaksi pystykorvakirjan ja siinä oli mielenkiintoista tietoa lajista. Parasta oli kokeneen kasvattajan tieto siitä ettei metsätyskoira "mene pilalle" lellittelystä ja hellästä hoidosta. Vanhentunut on käsitys että metsästyskoira tarvitsee kovan kasvatuksen. Luotan siis intuitiooni ja toimin sen mukaisesti, hellästi.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Nönö hätää kärsimässä

Sanna kuvasi onnistuneesti paremmalla kameralla. Tilanne ei ollut niin paha miltä näyttää - leikkiä vaan.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Nönö ja Jekku muurahaispesällä

 
Eipä näkynyt riistaa metsässä eikä muurahaisia pesän ulkopuolella. Luonto on hiljentynyt odottamaan talven tuloa ja lunta. Keväällä samoissa maisemissa on monenlaista meteliä ja vilinää.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Liikkeellä luonnossa

Oma metsä oma lupa

Kaivetaan ja nuuhkitaan kilvan.  

Metsä on koiralle ja ihmiselle rauhan tyyssija:)

Vauhtiviikonloppu Jekun kanssa

Novascotiannoutaja Jekku Kesärannassa. Ensi kesänä uimme tässä rannassa.
Jekku ja Sanna tulivat Espoosta käymään Mikkelissä, junakyyti onnistui kaveruksilta ihan hyvin. Lauantaina kävimme Kesärannan maastoissa ja koiruudet saivat irrotella oikein täysillä, voi sitä remmakkaa ja myllerrystä. Aika tasapäisiä olivat leikeissään, ehkä Jekku hiukan isompana oli vähän vahvempi kuin Nönö. Sanna on muutenkin jaksanut määrätietoisesti kouluttaa koiraansa esim. kulkemaan rinnalla ja muutenkin tottelemaan. Nönö on saanut olla täällä "maaseudulla" enemmän irti ja meillä on vielä kova työ saada se kulkemaan rinnalla. Minä vielä haaveilen että Nönö joskus hölkkäisi minun kanssa lenkillä niin ettei muita koiria ja ihmisiä tarvitsisi koko ajan nuuskia. Tärkeintä tietysti on opettaa Nönö metsästämään ja se on Martin tehtävä. Mutta vielähän molemmat koirat ovat leikki-ikäisiä ja tärkeintä vapaa temmellys ja hyvä hoito.

Murkkupesällä

perjantai 11. marraskuuta 2011

Siisteyskasvatusta

Tassuja voi yrittää kuivata. Hupsista kuvat meni
päinvastoin....se on sitä perjantai-illan huumaa:)
Iltapesut, laventelisaippualla lähtee kurat töppösistä.
Kaikkeen sitä pitää totutella ennen kuin isoksi koirak-
si tulen. NUKUTTAA....silmät jo luppasee.

Vielä on kesää jäljellä - häh!

Todentotta marraskuun 10. päivä kesäkukat kukkii.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Manikyyri ja pedikyyri

Painia mamman kanssa!
Nönön kynnet ovat saaneet kasvaa rauhassa kun me hoitajat olemme arastelleet tarttua kynsisaksiin, eilen kuitenkin selvitimme senkin operaation - joten kuten. Minä pitelin kiinni ja Martti käytti saksia, ei onneksi käynyt kuten elokuvassa "koiran kynnen leikkaaja".
Vähitellen olemme saaneet opetettua myös ulkoelämää "narun jatkona" takapihalla.
Tänä aamuna Nönönen nukkui ulkona aamu kolmesta - aamu kuuteen. Minä jo säikähdin herättyäni että onko meillä koiraa enää ollenkaan kun oli niin hiljaista mutta onneksi oli ja siis on.
  
Mamman pusuttelua - ja sitä riittää!