Jouluaatto 2013

Tänä vuonna valkoinen Joulu katoaa silmissä kun plusasteet vievät lumenrippeet mennessään.

Minä vietän rauhallista koitipihajoulua, kuuntelen kun isäntäni ja emäntäni viilentävät jäällä retkiluistimillaan. Välillä lepäilen sohvannurkassa - rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

I

Jekku kävi taas

Otan rauhassa tämän kyläreissun!

Hyvää Joulua

Lumi valaisee pimeitä iltoja ja Nönö on tullut kotiin.

Uusi turvapaikka

Penkin alla on hyvä suojapaikka - aina ei jaksa uurastaa metsällä Lulun ja emon kanssa.

Piipahdan kotona välillä

Tässä on hyvä huilia ja venytellä jalkoja - tulee ihan pitkäjalkainen olo:)

Eilen lähdin Mustalammilta kotiin, emo ja Lulu jäivät pihalle surullisen näköisinä kun eivät päässeet kyytiin.  Minullakin on vähän ikävä kavereitani vaikka totta tosiaan tarvitsen tämän lepohetkenkin.

Tryffelikoiria vai mitä

Jotain on pakko olla -kaivetaan - kaivetaan - kaikki kolme! Tähän aikaan vuodesta kyllä pikinokat pitäisi olla pääasiassa suunnattu ylöspäin:)

Kotipesä

Nukuttaa makiasti - vaihteeksi kotona ja uusia seikkailuja odotellessa.

Aurinko paistaa ulkona, mutta minä otan tämän päivän levon kannalta. Isäntäväkeni peti on paras paikka tällä hetkellä.

Kolmikko herkuttelee

Nyt on jokaisen saatava osansa aamupalasta, jonka eteen on pitänyt eilen tehdä urakkaa. Kuva on leikkimielinen otos "kuningaskuluttajasta", jossa aina kolme kovaa testaa - milloin mitäkin:)

Barcelona challange ja cool koira

Ystäväni Jekun emäntä oli kuvan taustalla odottamassa lähtölaukausta, joka antoi valtuudet mennä Välimereen uimaan 3,8 km.......minun emäntäni sensijaan ihmetteli kuvan koiraa, joka oli vapaan hietikolla eikä säikkynyt yhtään kisapaukkua, joka oli tosi kova jytky:)

Kansallisaarre on suosituin

Pystykorva on tämän päivän ylen uutisoinnin mukaan suosituin rekisteröity koirarotu Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana.
Enpä ihmettele uutista yhtään, pystishän on aito suomalainen rotu ja niin viisas ja kaunis ja älykäs ja hyvä talon vahti ja hyvä metsästyskoira ja hyvä lenkkikaveri ja hyvä kuuntelija ja kaikkein uskollisin ystävä. Ja voi sitä antaumusta miten tämä viehätys jaksaa vahtia olipa sitten pihalla, pöydän alla, autossa  tai missä tahansa. Pystykorvan katse ja ilme on lumoavan sympaattinen, meidän Nönö on myös luottavainen ja kiltti muille ihmisille, eikä räkytä. Ensimmäinen reaktio useimmilla ihmisillä, joille kerroin koiravalinnastamme oli että "sehän räkyttää"!!?? Tavallinen haukku tietysti kuuluu koiran elämään, siten voi ilmaista iloa ja saaliin näkyvyyttä ja uhkia.

Onnistunut lintuhaukku

Hyvin osasimme Lulun kanssa yhdessä naulitsemaan teeren puuhun ja paistihan sieltä tipahti. Nyt saamme herkutella:)

Sunnuntai-aamu 29.9.2013

Tässä se nyt on ihan oma saalis - olen päässyt toteuttamaan tehtävääni täysillä! Hieno ja uuvuttava viikko takana, nyt on edessä pitkä kotimatka, jonka saan viettää emoni ja isäntäni välissä - taidan nukkua koko matkan:)

Kolmikko ylpeänä esittelee

Päivä oli sumuinen mutta saalis toiveet ylittää, olen taas emoni ja veljeni Rikun kanssa uurastanut ja Vesa sai kun saikin "sihdin" kohdalleen . Saimme vaihteeksi muuta kuin "ohiammuttua metsopaistia":) Tiimimme toimii hienosti yhdessä.

Pikinokat suorana

Kolmikko odottaa innoissaan herkkupalojaan. Urakat on ylimitoitettuja näin metsästysaikaan ja uupumus iskee iltaisin.
Kanssani kuvassa emoni ja Riku, kaikilla huomattavaa yhdenäköisyyttä.

Emoni ja mä

Emoni on käymässä luonani, pientä epäviihtyvyyttä oli ilmassa aluksi....ekana emoni teki kierroksen talossa ja totesi välittömästi auton penkin paremmaksi paikaksi viettää aikaa. Ruoka-aikoina sisätiloissa piipahtaessaan emo alkoi jo viihtymäänkiin jopa "luukengästä" löytynyt kaupan puruluu kelpasi jätystettäväksi:) Minä vain tarkkailen rauhallisesti.

Kaupunkilaiselämää metsästyksen lomassa.

Vieraita ja lepäilyä viikonloppuna

Olen ollut lepoasennossa käytännössä koko ajan kun palasin metsästysreissulta, rasitus oli melkoinen kun päästelimme kolmestaan emo-Nönön ja  Lulun kanssa lintujen perässä pääasiassa, toki hirvikin oli välillä näkökentässä. Karhuja ei onneksi sentään! Emäntäni oli tyytyväinen kun sai valmistaa viikonloppuna metsopaistia, sensijaan punkkijahti oli kovaa kun niitä on paljon nahkassani kiinni ja osa vaeltaa turkin päällä!!!!

 

 

 

 Naapurin Reetu kävi minua morjestamassa ja tietysti piti vähän kinttua nostaa ja lannottaa kukkapenkkiä:)

Reetu on rauhallinen Pohjan Pystykorva,  silmät on suuret ja ruskeat nään Reetua usein lenkillä kun kuljen hänen pihansa ohitse.

Sorsan noutoharjoitus

Yritän raahata tätä eteenpäin.......vaatii vielä lisäharjoitusta.

Maalle pitäisi saada....painaa....

Puolukassa

Herkkuja saatavilla.

Osa saaliista kuvassa.Nönö ja Lulu saavat myös oman osansa eväistä.

Taas pitää huilata pitkän päivän jälkeen.

Syysillan ja syysaamun tunnelmia

Uupumus nukutaan kimpassa pois. Emo edessä ja juniori Nönö takana.

Taas pitää emo-Nönön vahtia vastarannan koiria.

7.9.2013 aamuinen usva hiippailee järven selkää pitkin ja varautuu poistumaan auringon valon tieltä.

Kel Onni on, se onnen kätkeköön

Hei, olen Onni ja rodultani Hollannin pystykorva. Minulla on ikää vasta 10 viikkoa. Tahdon olla Nönön uusi ystävä:)

Treeniä 1.9.201

Matka taittuu tasaiseen tahtiin, reilut 3 km tällä kertaa.

Vielä on matkaa tavoitteeseen....mutta periksi en anna. Nönö niin ihana koira että tahdon joskus vierailla hänen blogissaan. Niin ja Jekulta terveisiä:)

Ihmettä isännälleni

Krakovan yliopiston pihalla voi testata "älykkyyttään" monella tapaa:) Tämän laitteen luona helisi iloisin nauru!

2-vuotis synttärit

Mitä ihmettä - näin suuri luu! Nyt kyllä iskee "luustressi", miten onnistun piilottamaan tämän vierailijoilta.  Jekku on suurin uhka. Se on yksi silmänräpäys kun Jekku tekee luusta hakkelusta....naapurin kissoja luu ei varmaan kiinnosta:)

Ensin täytyy nuuhkia ja tutkia....tässähän  onkin puuhaa useammaksi päiväksi. Rouskutan tätä ensin näin juhlapäivänä vain hiukan... hyvää on.

Nyt tarkkana, tuoksu mahtava

Pikinokkani vainun perusteella tiedossa on jotain oikein maittavaa, jahaa sehän onkin hirven lihaa. Minäkin saan siitä aina pieniä nokareita, kun jaksan vain oottaa.

Monrepoon puiston koirat

Isäntäväkeni käväisi Viipurissa. Nämä koirat lepäilivät Monrepoon puistossa. Monrepoon sana on kuulemma ranskaa ja tarkoittaa lepoa/rauhaa. Nämä loikoilijat osaavat sisäistää sanan merkityksen.

Emoni ja minä

Kumpi on kumpi?

Helteinen sunnuntai

Tänään on hakeuduttava varjoon.....

Pensashanhikit suojaavat pahimmalta paahteelta....tänään vartioin "vain toisella silmällä ja korvalla"..

Katseiden vangitsija Nönö

Tänään kävimme torilla perunaostoksilla ja kahvilla, "vapaapäivämme" kunniaksi. Kas kun olen huomannut että lomani alkaessa meillä astui voimaan "Mustalammin työaikalaki" eli herätys joskus jopa   työaamua aikaisemmin ja eikun metsään.....:)
Torilla ihmisiä putkahteli yksi toisensa perään ihastelemaan Nönöä, joukossa taisi olla jopa asiantuntijoita kun kommentit viittasivat kokemukseen pystykorvan kasvatuksesta. Kaikki ylistivät Nönön  kauneutta ja hyvää käytöstä. Itsekin ihmettelimme kun Nönö ei häiriintynyt ihmisvilinästä, vaan käyttäytyi luottavaisesti. Nönöllä ei kyllä olekaan huonoja kokemuksia ihmisistä, allekirjoittaneen perässä Nönö tulee joka paikkaan ja yhä useammin voin luottaa pieneen koiraani niin ettei edes talutushihnaa tarvitse käyttää.

Kesärannan ruusu

Kesärannassa on ollut hiljaista alkukesän, vain muutama uintireissu tehty. Nyt menimme niittämään ruohikon ja kuinkas ollakaan ihanat punaiset ruusut ovat puhjenneet kukkimaan. Nönö ei pidä punaisista kukista ne ärsyttää siinä määrin että ne on tuhottava ja heti. Riks, raks ja kukat ovat pitkin nurmikoita......kuvan kukkanen pelastui:)

Uusi vartiopaikka kadunpuolella

Heippa - en liiku yhtään kun minua kuvataan:)

Nykyisin pyrin mieluummin etupihan puolelle tarkkailemaan, nään siten enemmän ohikulkijoita - erilaisia.  Äsken meni japanin pystykorva isäntänsä kanssa kadulla, en haukkunut yhtään enkä lähtenyt heidän peräänsä. Siitä sain paljon kiitosta ja namia. Tiedän että naapureillamme on kissoja, saa nähdä maltanko antaa niiden olla rauhassa....onhan ne niin ärsyttävän boheemeja kulkijoita ja pyrkivät hallitsemaan yli omien rajojensa...

Edessä kivinen tie

Hupsista eikö tällä tiellä ole loppua ollenkaan.....taitaa olla unta koko kuva.....pzfuffz...

Marjastusaikaan minun tehtävä on aina tarkkailla ympäristöä. Välillä lähden kyllä seikkailemaan, olen häiriköinyt supikoiran asuinympäristöä mutta mokoma otti hatkat jo eka visiittini jälkeen.....

Taukoa on aina hauska viettää, minulle on omat herkut varattu. Mustikkasaaliista on vain kolmasosa kuvassa.

Huoltojoukkoni Puolassa

Järvimaisema Tatralta. Täällä isäntäväkeni vaelsi, minä en pystyisi noin suurissa korkeuseroissa liikkumaan.

Isäntäni Gorski Palacykin edessä - hyrisi tyytyväisyyttä majoituksestaan..näin ainakin päättelin innosta, jolla hän puhui matkasta puhelimessaan:)

Puolalainen Lola koira Zakopanen kadulla. Eipä ole kaverista minulle seuraa kun on niin pitkä välimatka mutta on tyyppi mielenkiintoisen näköinen ja varmasti utelias kuten minäkin.