lauantai 29. marraskuuta 2014

Kotona ja lempipaikalla

Hoitojakso on takana ja nyt pitää nautiskella vierihoidosta. Ulkona on harmaa sää ja ei ole
oikein muuta tekemistä kuin pihaoleilua. Sohvan nurkkassa emännän kainalossa on tietysti
kaikkein paras paikka kun metsälle ei pääse🐕🐕❤️❤️


maanantai 10. marraskuuta 2014

Joo, nyt taitaa tulla hoitoviikot

Kuulepas Hippu nämä vehkeet tarkoittaa, että meille tulee "hoitoviikot", kuulemma kaksi.  Mutta jos pääsemme  Lulun ja emo Nönön luo niin ei meillä ole hätäpäivää. Hippu on niin pieni, että toivottavasti häntä pidetään aika ajoin vielä sylissä, etenkin iltaisin ennen yöunia. Myös koiraystavallinen Petra on luvannut hoitaa meitä.




lauantai 1. marraskuuta 2014

Yllätystapaaminen

Tänään Mikkelin ladun latupirtillä pystikset Kia ja Oona nauttivat mukavasta syyssäästä ja ilmeisesti makkaranpaistosta kodalla. Nämä kaunottaret omistaa Tapani Vänttinen.
Oona on jo 12 vuotta, hänen kuulo on huonontunut siksi korvat ovat "suikelillaan", sympaattisia molemmat.
Minä en nähnyt Kiaa ja Oonaa kun olin isäntäni ja Hipun matkassa. Auton ikkunasta näimme Hipun kanssa hirven rymistelevän henkensä edestä karkuun metsästäjiä....meidän piti haukkua tällä kertaa "neljän seinän sisällä" ja etenkin Hippu oli tosi peloissaan:)

Saimme kylläkin perjantaina haukkua ihan omaa hirveä. Minä löysin sen ja haukuin sitä ihan mukavasti heti löytöpaikalla. Isäntä kurkki meitä kumpareen takaa. Hippukin tuli katselemaan, että mikäs täällä on menossa, muttei havainnut hirveä vaan lähti pois, ilmeisesti hajut eivät olleet kohdallaan tai ei muuten olleet tuttuja. Kun toisen kerran tultuaan luokseni hirvi liikahti, sai Hippukin rähinän päälle ja hirvi lähti. Annoimme Hipun kanssa sille kyydin erään lammen rannalle asti, josta hirvi ui yli. Me lähettiin kuitenkin takaisin isännän luokse, matkalla otettiin vielä pienet teerihaukut. Näin Hippukin sai elämänsä ensi kontaktin hirveen. Milloinhan törmätään talviunillaan olevaan karhuun, niin paljon noita jätöksiä on metsäreissuilla ollut.