sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Hippu jaksaa pitää vahtia

    Hippu temmeltää lumessa ja nauttii pakkassäästä!
    Olemme saaneet uusia luita ja meillä on välillä niistä
    vähän riitaakin mutta minä vanhempana ja vähän niinkuin
    "nokkamiehenä" määrän luista!

    Hippu leikeissään:)

    Ihan hetkisen Hippu malttaa olla paikoillaan!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Pidän erityisesti metsopaistin tuoksusta


Hippu tuli viivana kanssani päivystämään keittiöön kun
emäntäni valmistaa metsopaistia. Saamme välillä maku-
paloja kun maltamme odottaa, tuoksu on herkullinen.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Kotona ja lempipaikalla

Hoitojakso on takana ja nyt pitää nautiskella vierihoidosta. Ulkona on harmaa sää ja ei ole
oikein muuta tekemistä kuin pihaoleilua. Sohvan nurkkassa emännän kainalossa on tietysti
kaikkein paras paikka kun metsälle ei pääse🐕🐕❤️❤️


maanantai 10. marraskuuta 2014

Joo, nyt taitaa tulla hoitoviikot

Kuulepas Hippu nämä vehkeet tarkoittaa, että meille tulee "hoitoviikot", kuulemma kaksi.  Mutta jos pääsemme  Lulun ja emo Nönön luo niin ei meillä ole hätäpäivää. Hippu on niin pieni, että toivottavasti häntä pidetään aika ajoin vielä sylissä, etenkin iltaisin ennen yöunia. Myös koiraystavallinen Petra on luvannut hoitaa meitä.




lauantai 1. marraskuuta 2014

Yllätystapaaminen

Tänään Mikkelin ladun latupirtillä pystikset Kia ja Oona nauttivat mukavasta syyssäästä ja ilmeisesti makkaranpaistosta kodalla. Nämä kaunottaret omistaa Tapani Vänttinen.
Oona on jo 12 vuotta, hänen kuulo on huonontunut siksi korvat ovat "suikelillaan", sympaattisia molemmat.
Minä en nähnyt Kiaa ja Oonaa kun olin isäntäni ja Hipun matkassa. Auton ikkunasta näimme Hipun kanssa hirven rymistelevän henkensä edestä karkuun metsästäjiä....meidän piti haukkua tällä kertaa "neljän seinän sisällä" ja etenkin Hippu oli tosi peloissaan:)

Saimme kylläkin perjantaina haukkua ihan omaa hirveä. Minä löysin sen ja haukuin sitä ihan mukavasti heti löytöpaikalla. Isäntä kurkki meitä kumpareen takaa. Hippukin tuli katselemaan, että mikäs täällä on menossa, muttei havainnut hirveä vaan lähti pois, ilmeisesti hajut eivät olleet kohdallaan tai ei muuten olleet tuttuja. Kun toisen kerran tultuaan luokseni hirvi liikahti, sai Hippukin rähinän päälle ja hirvi lähti. Annoimme Hipun kanssa sille kyydin erään lammen rannalle asti, josta hirvi ui yli. Me lähettiin kuitenkin takaisin isännän luokse, matkalla otettiin vielä pienet teerihaukut. Näin Hippukin sai elämänsä ensi kontaktin hirveen. Milloinhan törmätään talviunillaan olevaan karhuun, niin paljon noita jätöksiä on metsäreissuilla ollut.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Metsästyskoirista

Nykyään koirille pidetään erilaisia kokeita, joiden perusteella arvioidaan sen metsästykseen liittyviä taitoja. On kokeita lintukoirille, ajokoirille, hirvikoirille ym:lle Kyllähän niiden perusteella varmaan koiraa voidaan arvostaa ja arvostella, mutta onkohan näissä kokeissa kaikkia sellaisia osioita, jotka vielä erottaisivat jyvät akanoista. Seuraavassa esimerkkejä hyvän metsäkoiran erikoistaidoista, mitä edellä mainitut koetapahtumat eivät sisällä

Puumalan Rokansalossa oli todella mielestäni hyvä hirvikoira isännän näkövinkkelistä. Eräänä syksyisenä lauantaina kylän miehet olivat tavanomaisesti jahdissa. Koira tavotti vasalliset hirvet ja monen mutkan jälkeen vasa onnistuttiin kaatamaan ko. koiralta lähes "pimeässä" pellon laitaan metsän puolelle. Ampuja, joka ei ollut koiran omistaja, meni kaadolle ja ihmetteli koiran toimia hirven ympärillä. Tavallisestihan koira repii kaadetusta hirvestä karvoja, puree turvasta ja nuoleskelee mahdollista verta otuksesta. Tämä koira ei näihin temppuihin ryhtynyt vaan alkoi vedellä harvennusmetsän hakkuutähteitä ja latvuksia hirven päälle piilottaakseen sen. Miten lie moisen tavan oppinut?

Samalla kylällä oli myös hyvä ja sitkeä ajokoira. Jänistä ajaessaan ja mahdollisen pimeyden yllättäessä, koira veti illalla käpälällä viivan jälelle ja jatkoi siitä aamulla. Että sillee.

Eräällä metsätyönjohtajalla, en viitsi nimeä sanoa, Puumalassa asui hänkin, oli niin hyvä suomenpystykorva, että siltä pystyi hämärässä yöpuulta ampumaan linnun. Hänen kertoman mukaan, koira merkkasi niin tarkkaan istuvan saaliin, että kun asetti haulikon kuonon suuntaan niin pudotus oli varma, vaikkei itse lintua nähnytkään. Kertomansa mukaan saalista tuli paljon, eikä hän oikeastaan päiväsaikaan metsästänytkään, kun ei töiltäänkään oikein kerinnyt. Työnjohtaja oli kotoisi Lapista.

Lokakuu lähestyy loppuaan….





Lokakuun viimeisiä päiviä mennään ja metsonkin metsästys on loppumassa. Meillä olisi kyllä virtaa metsälle, mutta kun isäntä on tullut halavatunmoiseen lentsuun, räkä ja keuhkon kappaleet lentää. Nyt toivoisimme, että edes perjantaina käytäs vielä tosi toimissa, jos ei muuta niin vaikka lopuksi yksi pyy hyvään haukkuun, Hipun toivomuksesta. Minullakin silloin tuo hormonitasapaino on jo varmaan asettumassa lopuilleen. Sitten lauantaina voitas mennä jo hirvimetälle, mikä ois taas Hipulle aivan uusi kokemus. Katotaanhan miten asiat rullaa ja mihin suuntaa tuo emännän uusiutunut lentsu kehittyy.  

maanantai 27. lokakuuta 2014

Näyte haukusta


Videolla näyte Hipun haukkuäänestä, mikä on kehittynyt jo lähes aikuiseksi. Tahtia ja kuuluvuuttakin on ihan mukavasti. Tämän pyyn Hippu löysi tien vierestä tullessamme autolle. Lintu antoi haukkua ihmeen kauan, joten hommaa voi vähän tallentaa videollekin. Tätä tuisketta on Hippu antanut tänä syksynä jo isommillekin linnuille. Kuvaushetkellä ikä 4,5 kk.



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kasvukäyrillä mennään

Hippu 1,5 kuukautta vanhana, kun tuli taloon, kaikki oli uutta.





Tässä Hippu täyttänyt juuri 5 kk. Paljon on tullut jo elämänkokemusta. On oltu marjassa, sienessä, metsällä, kalalla , myyräjahdissa ym. ym. Reissuttu on autossa satoja kilometriä, maalla vietetty aikaa muidenkin pystäreiden kanssa. Käytöstavat kaikin puolin jo kuin aikuisella koiralla, tosin leikkiä tarvitaan vielä. Maalla ystävystyttiin kissan pentuun, minkä kanssa leikkiminen on jo aivan luontevaa. Vieraisiin ihmisiin suhtaudutaan vielä hiukan varauksella, mutta tutustutaan lopuksi. Kehitystä on tapahtunut paljon niin fyysisesti kuin menttaalipuolella. Hieno koira tulossa, tai on jo, Nönön ja isäntäväen kaveriksi.







maanantai 20. lokakuuta 2014

Hipun kanssa kalahommissa

Hippu on nyt yksin reisussa, kun Nönöllä on juoksu. Hippu on ollut tutustumassa ensi kertaa elämässään metsästyksen ohella toiseen luonnossa tapahtuvaan hommaan, kalastukseen ja kalojen käsittelyyn. Hippu on kaikessa mukana. Kyllä vielä ennen kuun loppua metsälläkin käydään. Piru vie, on ollut huonoa tuuria, kun linnut ei tahdo kestää haukussa. Pari kertaa on ollut hyvä teeri haukku, seurausta ja kolmas paikka ja eikös mitä isäntä tyrii ja ampuu ohi! Sihtileipää. Olihan se kerran metsohaukkukin, muttei kestänyt haukussa jostain syystä. Pyitä haukutaan ja seurataan oikein urakalla, mutta niitä ei kuulemma ammuta. No on se tapa tuokin. Metsämiesten juttusista päätellen on lintukanta täälläkin tänä syksynä aika surkea. Voi tulla ihan tyhjiäkin reissuja ilman näköhavaintoja.

Hirvihommiin ei isäntä ole vielä tänä syksynä ehtinyt, taitaa jäädä väliin tältä syksyltä, jos luvat porukalla käytetty marraskuuhun mennessä.


Tässä on vähän toisenlainen haju kuin linnussa, mutta pirun hyvää paistettuna


Fileraushommat menossa



yllä muikun lajittelua, perkausta ja mädin talteenoottoa. Alla valmiita muikkutuotteita purkissa


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Loputon sade





   Tänään on täydellinen lokakuinen sunnuntai, sataa vettä ja seassa
   räntää. Minä kävin emäntäni kanssa lenkillä jo aikaisin aamulla ja
   silloin vielä saimme ulkoilla lähes kastumatta. Vastaamme tuli Musti,
   joka jähmettyi täysin paikalleen kun ei minun juoksuni takia tahtonut
   jatkaa lenkkiään! Sain myös kehuja kauneudestani Mustin isännältä:)


    Hippu lähti isäntäni kanssa metsälle vielä, iik saatan pitkästyä tähän
    sohvan nurkkaan. Eipä auta kuin käyttää mielikuvitusta ja katsella
    unia ja unelmoida karvakavereista 🐕🐩🐇🐻

tiistai 7. lokakuuta 2014

Martin muistelot "Lintukoiran koulutuksesta"

Pitää ihan kertoa omakohtaisia kokemuksia lintukoirista ja niiden "koulutuksesta". Itse olen jo n. 60 vuotinen ukkeli, mutta spystykorvat ovat aina olleet elämässäni mukana. Muistelen aikoja jolloin olin n. 10-30v, niin koirat kuuluivat joka päiväiseen elämään, kuten lehmät, lampaat, kanat yms. Koskaan ei ollut mitään konfliktia näiden kesken. Elettiin maalaiselämää sulassa sovussa. Kanatkin kävelivät pihalla eikä niitä koirat hätistelleet. Äitini mukana autossa koirat kävi kaupassa, kylässä, maton pesussa yms. Maalaistalossa ne olivat myös aina pellolla myyräjahdissa, luonnollista, toki olivat myös erittäin kuuliaisisia. Paras yksityiskohta on se kun ne tulivat jostain täysin mutaisina kotiin ja äitini käski ne suihkuun, niin molemmat meni suihkukaappiin odottamaan pesua.
Tilanne muuttui, kun lähdettiin metsälle, aseiden esille otto ja sanonnat "lähetään" saivat koirat innostumaan ja haukkumaan, nyt päästään metsään. En tiedä mistä tavat tuli, mutta aina sama toistui sukupolvelta toiselle. Tapana oli, että toinen koira oli vanhempi ja toinen varttui siinä rinnalla. Näin meidän mielestä tuli aina uusi haukkuja vanhemman luovuttaessa. Tämä teoria toimi, sanokoot kuka mitä hyvänsä.
Sitten 2000-luvulla asioihin tuli mutkia ja ketju katkesi. Alueelle ilmestyi sudet, jotka veivät yhden pystiksen pihasta. Sitten saatiin kuitenkin lauma n. 10 sutta siirtymään Venäjän puolelle. Viimeinen lintukoira oli "Lulu". Minulle ja ja velipojalleni hyvä koira tarkoitti linnun löytämistä maasta tai puusta ja sen haukkumista, tietenkin myös merkkausta ja seurausta. Jos lintu irtosi haukusta, niin koiralla oli erityisen hyvä näkö ja kuulo mihin se meni ja usein sai uusinnan, jossa se paremmin kesti haukussa. Lululla oli myös erityinen taipumus pitää lintu puussa rauhoittamalla omaa haukkua ja käytöstä. Edellä mainitut ominaisuudet piti olla koiralla luonnostaan. Koirien kokeista ei tiedetty juurikaan, metästettiin vain ja saalis oli kertoi tuloksen. Lulu oli valmis jopa mopokyyttiin, jota Antti antoi metsälle mentäessä. Hyvä näky, kun poika haulikko selässä ja pystis mopon kyydissä. Sitten kuvioon tuli Tanja, joka sanoi, että tuotahan pitäis käyttää kokeissa, me sanottiin, se on niin vanha eikä se mikkää koekoira ole, se on mehtäkoira Hän käytti sitä kuitenkin kokeissa, pisteitä 70-82 väliin ja jopa pokaaleitinkin tuli. Sitten yritettiin tehdä pentuja, mutta homma ei enää onnistunut. Nyt tuntuu, että paljon menetettiin
Nyt meillä on kaksi pystistä. Olen huomannut oppiakseen metsäkoiraksi, pitää myös metsässä olla eikä vain käydä. Varttumassa ollaan. En tiedä, mikä on viisaus lintukoiran koulutuksessa, mutta esim. Lululle ammuttiin kaikkea pennusta alkaen, istuvaa, lentävää, juoksevaa(jänis).Silloin metsään mentiin hakemaan ruokaa eikä huvittelemaan. Muistan pienenä poikana, kun piti luikkia salaa metsälle, maatalossa ois ollu muutakin tärkeempää tekemistä , jos saalista sai selvisi pinemmillä rapsuilla.
Nyt olen yrittänyt soveltaa näitä uusia oppeja Hipun osalta, mutta Nönöllä mennään vanhoilla eväillä, tulostakin tullut. Eilen Hippu teki n. kilometrin lenkin jäniksen perässä, oisin saanut ammuttua, mutta oppikirjat ei salli. Sen verran mentiin viisuksien ohi, kun 4 km käveltyäni koirat ajo koppelon lentoon niin ammuin sen. Toivottavasti Hippu ei mennyt piloille. Ainakin takaa-ajo oli tuima, kun siltä katkes vain siipi.
Lopuksi pitää sanoa, että ny uusi sukupolvi nousemassa, Nönö osaa jo hommat ja Hippu kehittyy joka päivä. Hyvät koirat.




Metsässä ravaamista


Oltiin taas viikolla metsällä. Nyt oli kyllä huono viikko, ensin alkuun kovat tuulet ja linnut kateissa. Loppuviikosta sain haukkuja, mutta teeret etenkin ei kauan kuunnelleet haukkua vaan lähtivät. Hipun puolesta vähän harmittaa, kun silläkin oli pari teerihaukkua, vaan pyssymies ei kerennyt paikalle. Mutta, kun lehti lähtee, saa Hippukin ensi pudotuksen, näin uskon. Tässä ollaan tultu kaupunkiin vähän huilaamaan.  Jätystellään siipiä, pirun maukkaita. 





maanantai 22. syyskuuta 2014

Viikko metsällä

Olimme Hipun ja isäntäni kanssa Mustanlammin maisemissa viikon metsällä lähes päivittäin. Isäntäni keräili marjoja ja sieniä metsästyksen välipäivinä. Reissu oli antoisa, sain "haukkua" ihan vapaasti, kun oli haukuttavaa. Sihtikin oli pyssymiehellä välillä kohdallaan, kun tuli saalistakin ja herkkupaloiksi maksaa, sydäntä ja taisi olla keuhkojakin. Hippukin innostui kaikista lentävistä ja oli erikoistunut etenkin pyiden jahtaamiseen. Oli jopa niin innostunut, että nappasi yhden elävänä kiinni, aika temppu. Komein saaliimme oli homenokka, jota pääsin haukkumaan. Pudotuksen jälkeen Hippu ehti ensimmäisenä sen kimppuun ja höyhensi sitä kuin aikuinen koira. 
Kuvassa ratustelemme iltapuhteina maukkaita siipiä, ei toki kanan sellaisia.
Hippu ja kiinniottamansa pyy (vielä elossa)
Homenokka, jota Hippu vielä tutkii pihamaalla.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Syykuun 10. päivän odottelua

 Nönö ja Hippu tarkastavat järveä, onko vielä sorsia. Tulihan se uintitreeni, kun yksi kääkkä löytyi rantakaislikosta
Hippu poseeraa vedenneitona rantakivellä. Hippu kahlaa jo mahaansa myöten veteen, eli kyllä siitä uimari tulee, kun pikku hiljaa rohkeus ja uteliaisuus kasvaa. Hipulla on kiinnostusta kaikkeen lentävään ja liikkuvaan. Haukkuu pikkulintuja ja tänään seurasi katseellaan jopa lentokonetta eli taito on katsella ylös päin.

lauantai 30. elokuuta 2014

Töpö


Töpö on 14-vuotias pystykorvatyttö. Erikoinen häntä on syntymälahja, koiramaailmassa ei
onneksi kiusata erikoisen ulkonäön takia. Töpö elää rauhallista "vanhemman" koiran elämää
isäntänsä Jirin ja puolitoistavuotiaan pystiksen kanssa Puumalan itärajalla.


torstai 28. elokuuta 2014

Hippu sairastaa

Sitkeä on pieni koira, jo toista päivää ripulissa ja
jaksaa vaan olla iloinen ja leikkisä. Onneksi iso
iso osa päivästä kuluu kuitenkin nukkuen ja
voimia keräten. Hippu kuuntelee ihan hiljaa ja
keskittyneesti puhetta ja katsoo tarkasti 
tummilla silmillään, suloinen olento on Hippu .

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Uimamaisteri Nönö


Teen taas uintitreeniä ja samalla voin
laskea sorsat. Sorsilla
kovat ajat kun metsästys alkanut. Nämä
yksilöt jos ymmärtävät pysyä tässä
järvessä niin selviävät hengissä.

Hippukin uskaltaa jo hakea pientä puutikkua
rantavedestä - ja siinäkös riittääkin ihmetystä:)

lauantai 23. elokuuta 2014

Hippu on kasvanut jo tosi paljon

N. kuusi viikkoa on kulunut ja pieni tulokas on jo muuttunut paljon.
Aitoa pystykorvaa on ulkonäköön tullut paljon lisää ja haukkumaan 
on Hippu tosi kova. Mitenkähän kauan naapurisopu säilyy:)



perjantai 22. elokuuta 2014

Taas pääsin erilaiselle työmaalle


 Suhareiden työmailla ja matkassa olen ollut monta kertaa,
 mutta nyt olen ensimmäistä kertaa sahureiden työssä mukana.
 Vahdin nyt tätä purukasaa ja seuraan tarkkana miesten 
 tekemisiä. Eipä nyt taida lintujahdista tulla mitään, ehkä joku
 toinen päivä:)

tiistai 19. elokuuta 2014

Oikeat välineet

" Nyt on oikeat välineet otetettu esille! Kohta varmaan lähdetään." Nönö heräsi olkkarista vahtimaan asehuoltoa, kun lukot alkoi rapsamaan. Kyllä se kaluston tuntee.

Seuraa johtajaa

"Hippu, seuraa johtajaa". Tällä kertaa ei veijari tullut perästä, vaikka muulloin ravaa hännästä roikkuen.   Vielä jäi Hipun turkki kuivaksi.

lauantai 16. elokuuta 2014

Hippumaista sohvan ja pihan valtausta


Malttaahan Hippu poseerata sohvalla kun oikein kehutaan ja
kannustetaan, söpöliini:)



Mustaherukkapensaatkin kiinnostavat kun on poimijoita kaverina:)



Ja huilia välillä:)

Lenkillä

Olin hölkkälenkillä koiramme Nönön kanssa Urpolan kympillä ja taas pitää hehkuttaa rakkaan koiramme käytöstä. Minulta jäi juoksuhihna kotiin ja kiinnipitosääntöjä uhmaten annoin Nönön juosta vapaana. Lenkillä ei onneksi lauantaiaamuna tungosta ole. Nönö kipitti edellä ja aina mutkan jälkeen odotti minua, jos edessä oli mäen nyppylä näky oli ihana kun vain häntäkiemura, pikinolkka ja tummat silmät valppaana varmisti että emäntä varmasti tulee perässä:) Pari maastopyöräilijää sai myös ajaa rauhassa, ei mitään ongelmia. Koirien uintipaikalla Nönö kävi uimassa, minä nautin täysillä kaikesta ja hölkkäkin sujui ihan kohtuullisesti kun helle ei enää tukahduta:)

torstai 14. elokuuta 2014

Vahdin Hippua metsässä

Nopea on Hippu metsässä ja tosi vahdittava vielä, tosin uupumus tulee pienelle koiralle nopeasti ja
Isäntäni kantaa aina lopulta uupuneen uurastajan kotiin!

tiistai 12. elokuuta 2014

Säännölliseen arkirytmiin takaisin

Emäntäni kesäloma on loppunut ja arkielämä on säännöllistä! Tänään kävin iltalenkillä tutussa maastossa, sain nuuhkia ja välillä hölkkäsin kevyesti emäntäni kanssa. Kuumuus on hellittänyt otettaan ja on hauskempaa liikkua, näin lenkillä hauskan näköisen ja ystävällisen uroskoiran, joka oli hauskasti väriykseltään valkean ja ruskean sekoitus. Häntä oli osittain jäykistynyt suoraksi ja loppuosa oli kiertynyt pystyyn:) rodusta ei mitään tietoa.

perjantai 8. elokuuta 2014

"Kilpauintia"

Hyvä vauhti päällä! Mutta aina kivat hommat keskeytetään komentoon "Nönö takaisin". Ei auta muu kuin palata rantaan, tyhmää! Häntä on kuin muhkea merkkivalo:)

tiistai 5. elokuuta 2014

Hellepäivän viettoa varjossa

 Hippu lepäilee varjossa, virtakin on vähissä

Mikäs täällä tuoksahtaa, missäs sinä oot pyöriny?

maanantai 4. elokuuta 2014

Varpu

Isäntäni käväisi eilen aamulla Mikkelin koiranäyttelyssä. Sieltä hän bongasi 4 kuukautisen Varpu- nimisen kansallisaarteen, joka oli tutustumassa koiranäyttelyn tunnelmaan. On jo vähän varttuneempi kuin meidän Hippu herhiläinen. Varpu on aikuisen "pystykorvan" punainen ja reipas koira, joka kotoisin Kekkeruusin pentueista ja koti on nykyisin Joensuussa.

lauantai 2. elokuuta 2014

Sunnuntai illan puuhasteluja

Sain viettää laatuaikaa emäntäni kanssa lenkillä, nyt sitten jaksan taas paremmin pietä herhiläistä Hippua. Tyydyn pureksimaan jopa tuohen palasia hänen kanssaan:)



Hippu seikkailee

Hippu kivellä ja kas kummaa loikalla alas:) Kukkapenkin exodus on alkanut ....


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Uusi ja iso ihme Hipulle


Hippu teki tuttavuutta Jekun kanssa rohkeasti! Jekku temmelsi helteestä huolimatta:)

"Kaksin aina kaunihimpi"

Hippu on oppinut hyvin poseeraamaan kuvauksissa

27.7.2014 Yltiö hellepäivä

Hippu ymmärtää hakeutua varjoon, silti läähätys on päällä!


Juomme vettä sulassa sovussa samasta kupista, on mukavaa kun on oma kaveri:)


Annan Hipun jätystää itseäni kun ymmärrän että pinet koirat tarvisevat moista "hommaa":)
Kun kyllästyn ärähdän Hipulle niin että mokoma villikko ymmärtää jättää minut rauhaan.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kuuman kesäpäivän viettoa



Hippu on tosi vikkelä leikeissään, saan jatkuvasti jarrutella ja painaa tassulla häntä! 
Pieni ilopilleri on myös kova seuraamaan minua, ymmärtää jo Hippu sanan kuullessaan odottaa namia emännältäni. Minäkin saan samalla maistella Hipun namia.
Päivä päivältä yhteiselomme paranee ja on hauska olla pihalla vapaana Hipun kanssa:)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Nönö ja Hippu



Nuuhkin ja ihmettelen edelleen pientä ystävääni, joka on sisukas ja reipas. Hippu on kyllä saanut minun askelmerkkini ihan sekaisin kun puuhaa vikkelänä joka paikassa, levittelee kaikki puruluuni ja leluni ja pitää niistä kynsin ja hampain kiinni. Jää kyllä toiseksi jos niin haluan:)

Meidän pihalla riittää nyt ihmettelijöitä, naapurit ovat onneksi koiraystävällisiä vaikka useimmilla onkin kissa vain Nekku-koira asustaa meidän kadulla.