Nykyään koirille pidetään erilaisia kokeita, joiden perusteella arvioidaan sen metsästykseen liittyviä taitoja. On kokeita lintukoirille, ajokoirille, hirvikoirille ym:lle Kyllähän niiden perusteella varmaan koiraa voidaan arvostaa ja arvostella, mutta onkohan näissä kokeissa kaikkia sellaisia osioita, jotka vielä erottaisivat jyvät akanoista. Seuraavassa esimerkkejä hyvän metsäkoiran erikoistaidoista, mitä edellä mainitut koetapahtumat eivät sisällä
Puumalan Rokansalossa oli todella mielestäni hyvä hirvikoira isännän näkövinkkelistä. Eräänä syksyisenä lauantaina kylän miehet olivat tavanomaisesti jahdissa. Koira tavotti vasalliset hirvet ja monen mutkan jälkeen vasa onnistuttiin kaatamaan ko. koiralta lähes "pimeässä" pellon laitaan metsän puolelle. Ampuja, joka ei ollut koiran omistaja, meni kaadolle ja ihmetteli koiran toimia hirven ympärillä. Tavallisestihan koira repii kaadetusta hirvestä karvoja, puree turvasta ja nuoleskelee mahdollista verta otuksesta. Tämä koira ei näihin temppuihin ryhtynyt vaan alkoi vedellä harvennusmetsän hakkuutähteitä ja latvuksia hirven päälle piilottaakseen sen. Miten lie moisen tavan oppinut?
Samalla kylällä oli myös hyvä ja sitkeä ajokoira. Jänistä ajaessaan ja mahdollisen pimeyden yllättäessä, koira veti illalla käpälällä viivan jälelle ja jatkoi siitä aamulla. Että sillee.
Eräällä metsätyönjohtajalla, en viitsi nimeä sanoa, Puumalassa asui hänkin, oli niin hyvä suomenpystykorva, että siltä pystyi hämärässä yöpuulta ampumaan linnun. Hänen kertoman mukaan, koira merkkasi niin tarkkaan istuvan saaliin, että kun asetti haulikon kuonon suuntaan niin pudotus oli varma, vaikkei itse lintua nähnytkään. Kertomansa mukaan saalista tuli paljon, eikä hän oikeastaan päiväsaikaan metsästänytkään, kun ei töiltäänkään oikein kerinnyt. Työnjohtaja oli kotoisi Lapista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti