Ensikosketus tutkapantaan

Keskiviikkoaamu 30.11.2011 "valkeni" sateisena ja mustana vuodenajan mukaisesti mutta Nönö heräsi virkeänä ja touhukkaana kuten aina. Aamupalan jälkeen piti taas ottaa ensiaskelia metsästysammatin saralla. Martti kaivoi repustaan punaisen tutkapannan ja minä avustin kun laitoimme pannan Nönön kaulaan. Hupsista! vähän taitaa olla liian painava mutta ei auta kuin opetella vaan..... Minä voin olla kotona suht levollisella mielellä kun Nönön kulkua voi seurata satelliitin välityksellä puhelimen kartalta ja katoamista metsikköön ei tarvitse pelätä.

Tavallinen arki on ihan mukavaa

Valoa pimeyteen
Ensilumi valaisi mukavasti marraskuun muuten pimeää päivää. Nönö nautti isäntänsä kanssa vikellyksestä kodin lähimaastoissa ja minä vein neitokaista illalla pellolle ja koulun kentälle. Koiranpentu muistuttaa "ihmispentua"  siinä, että joka paikkaan on mentävä juosten. Pienet lapset eivät malta kävellä mihinkään niin kauan kun virtaa riittää juoksemiseen, Nönökin tikuttaa pienillä jaloillaan niin kauan kunnes simahtaa kotona täydellisesti.

Odottamaton tilanne
Äsken ulkolenkkimme jälkeen talon yläovi aukesi ilmavirrasta kun itse olimme alakerrassa, emme tienneet avoimesta yläovesta mitään ennenkuin tulimme ylös ja huh...huh...koira ei ollut kadonnut vaan kellotti eteisen matolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viisas koira.

Konrad Lorenz kirjoittaa
Se elollinen olento, jonka sielunelämä sosiaalisen käyttäytymisen, tunteiden hienouden ja todellisen ystävyyteen kykenemisen puolesta on lähinnä ihmistä, siis inhimillisessä katsanossa jaloin eläin, on hyvin kehittynyt narttukoira. - Tässä tekstiä, joka on saanut vahvistusta tutustuessani pieneen Nönööni. Olen myös vakuuttunut siitä, että hyvä elämä pentuvaiheessa tuo kasvattajalleen kiitoksen koiran "aikuistuessa".

Raittiusviikonloppu

Saunamajuri

Nönö odottaa uskollisesti emäntäänsä saunasta. Miten voi pieni koira jaksaa vain odottaa ja odottaa,  minä kun viihdyn löylyissä pitkään ja käyn vielä monta kertaa.

Eipä ole yhtään uutuuden viehätystä

En kyllä ihan heti mene moiseen mökkeröön.....siankorvilla yrittävät houkutella!

Tätä on hiukan stailattava, katunumero ja nimi ainakin puuttuvat. Lämpömittari näytää 10 asteen lämpötilaa - huh -  minähän sulan sisälle!

Vieraita ja tavallista mukavaa

Tänään meillä kävi Riitta, Terttu ja Anni Nönöä katsomassa. Purenta oli niin huipussaan että pakko oli suojella vieraita ja viedä Nönö ulos "narun jatkoksi", onneksi Nönö osaa jo olla ulkona pieniä pätkiä kerrallaan.

My name is Nönö and I enjoy to beat everything!

Koiranomistaja saa kukkakimpunkin koiramaisesti aseteltuna:)

Olen edelleen koirani lumoama ja harmittaa mennä huomenna töihin, jotenkin tuntuu että mitä enemmän koiruuteni kanssa pystyn olemaan sen helpompaa yhteiselo on (jos elo nyt ylipäänsä on oltava helppoa?!?). Toistaiseksi ulkoilu 8 metrisen flexin kanssa antaa aika sopivasti Nönölle juoksurauhaa, pellot, kumpareet ja puistikot ovat hauskoja lenkkipaikkoja  ja vaihtelua metsämaastoon. Jossain tulevaisuudessa häämöttää varsinainen lenkkeily easysti rinnalla pururadalla.

Kaivan kaivan

Tämä homma olisi pitänyt saada videolle, Nönö kaivaaa ihan apinan raivolla ja limoviikuna saa kyytiä. Nyt on kasvin lepoaika ja onneksi multa kuivaa mutta enpä arvannut tällä kertaa mitä hiljaisuus talossa tarkoittaa:) Eka tuho Nönöltä.

Viikonlopun nautintoja

Pakkanen ulkona jo 8 astetta ja hiihtoa televisiossa, talvi taitaa tulla sittenkin. Maan jäätymisessä on se hyvä puoli että tossunpesua ei tarvitse tehdä niin usein, mutta kylmä on kun aamulla sängystä pomppaan ja "lennätän" Nönöä eka kyykkäykselle pihalle - karaistun ehkä?! Kävimme lauantaina taas maalla irrottelemassa metsässä ja suolla ja toimme männynlatvuksen +oksia ruukkuun pihavalaistusta varten. Samalla reissulla esittäydyimme naapurin Kirsille ja Maijan luona Rantapirtissä nautimme kahvista ja kekseistä - yks kyykky lirahti kammarin lattialle, voi, ei ihan vieraskoreus onnistunut. Ihastelua piisasi silti:)

Mikä voi olla noin mielenkiintoista ettei minua huomata?

Kuten kuva alla kertoo Nönö on erittäin skarppi ja katse terävä, energiaa piisaa jo selvästi enemmän kuin esim. pari viikkoa sitten, ulkoliikuntaa saa myös emäntä ihan tarpeeksi nykyään (kin). Lämmin koirankoppi tuli pihaan perjantaina ja odottaa "asennustaan" sitten Nönönen voi olla enemmän ulkona ja nauttia "omasta rauhasta".                                                                     

Hei emäntäiseni - mentäiskö ulos?

Istu!

Järvi odottaa jo jääpeitettä.

Tänä aamuna tuli taas mieleen että mitähän Nönölle voisi taas opettaa, no istuminenhan on yksi perusjuttuja joka on meiltä täysin unohtunut. Siispä harjoitukset käyntiin ja pienellä rähistelyllä ja houkuttelulla alkoi peppu mennä komennosta lattiaan ja iltapäivällä jo paremmin kuin aamulla. Tätä harjoitusta on syytä varmaan tehdä säännöllisesti samoin pitäisi aloittaa paikka-harjoitus.
Olemme viime aikoina vain nautiskelleet pienestä ilopilleristämme (mitä nyt vähän on pitänyt ääntä korottaa PUREMISEN takia:)) Nönö on niin ihastuttava ettei oikein sanat riitä, joka aamu alkaa pusuttelulla ja illalla kun väsy iskee niin isännän tai emännän kylkimyyry on paras paikka. Nyt saan onneksi viettää muutaman lomapäivän pienen karvakuonon kanssa - ulkoilua ja kaikin puolin tervettä elämää. Käymme varmaan Kesärannan metsässä taas ilakoimassa. Minä olen aina nauttinut metsäluonnosta ja nyt minulla on ystävä, jota ei tarvitse kahta kertaa pyytää metsäretkelle - aina lähtee yhtä mielellään.
Sain syntymäpäivälahjaksi pystykorvakirjan ja siinä oli mielenkiintoista tietoa lajista. Parasta oli kokeneen kasvattajan tieto siitä ettei metsätyskoira "mene pilalle" lellittelystä ja hellästä hoidosta. Vanhentunut on käsitys että metsästyskoira tarvitsee kovan kasvatuksen. Luotan siis intuitiooni ja toimin sen mukaisesti, hellästi.

Nönö hätää kärsimässä

Sanna kuvasi onnistuneesti paremmalla kameralla. Tilanne ei ollut niin paha miltä näyttää - leikkiä vaan.

Nönö ja Jekku muurahaispesällä

 

Eipä näkynyt riistaa metsässä eikä muurahaisia pesän ulkopuolella. Luonto on hiljentynyt odottamaan talven tuloa ja lunta. Keväällä samoissa maisemissa on monenlaista meteliä ja vilinää.

Liikkeellä luonnossa

Oma metsä oma lupa

Kaivetaan ja nuuhkitaan kilvan.

 

 

Metsä on koiralle ja ihmiselle rauhan tyyssija:)

Vauhtiviikonloppu Jekun kanssa

Novascotiannoutaja Jekku Kesärannassa. Ensi kesänä uimme tässä rannassa.

Jekku ja Sanna tulivat Espoosta käymään Mikkelissä, junakyyti onnistui kaveruksilta ihan hyvin. Lauantaina kävimme Kesärannan maastoissa ja koiruudet saivat irrotella oikein täysillä, voi sitä remmakkaa ja myllerrystä. Aika tasapäisiä olivat leikeissään, ehkä Jekku hiukan isompana oli vähän vahvempi kuin Nönö. Sanna on muutenkin jaksanut määrätietoisesti kouluttaa koiraansa esim. kulkemaan rinnalla ja muutenkin tottelemaan. Nönö on saanut olla täällä "maaseudulla" enemmän irti ja meillä on vielä kova työ saada se kulkemaan rinnalla. Minä vielä haaveilen että Nönö joskus hölkkäisi minun kanssa lenkillä niin ettei muita koiria ja ihmisiä tarvitsisi koko ajan nuuskia. Tärkeintä tietysti on opettaa Nönö metsästämään ja se on Martin tehtävä. Mutta vielähän molemmat koirat ovat leikki-ikäisiä ja tärkeintä vapaa temmellys ja hyvä hoito.

Murkkupesällä

Siisteyskasvatusta

Tassuja voi yrittää kuivata. Hupsista kuvat meni
päinvastoin....se on sitä perjantai-illan huumaa:)

Iltapesut, laventelisaippualla lähtee kurat töppösistä.
Kaikkeen sitä pitää totutella ennen kuin isoksi koirak-
si tulen. NUKUTTAA....silmät jo luppasee.

Vielä on kesää jäljellä - häh!

Todentotta marraskuun 10. päivä kesäkukat kukkii.

Manikyyri ja pedikyyri

Painia mamman kanssa!

Nönön kynnet ovat saaneet kasvaa rauhassa kun me hoitajat olemme arastelleet tarttua kynsisaksiin, eilen kuitenkin selvitimme senkin operaation - joten kuten. Minä pitelin kiinni ja Martti käytti saksia, ei onneksi käynyt kuten elokuvassa "koiran kynnen leikkaaja".
Vähitellen olemme saaneet opetettua myös ulkoelämää "narun jatkona" takapihalla.
Tänä aamuna Nönönen nukkui ulkona aamu kolmesta - aamu kuuteen. Minä jo säikähdin herättyäni että onko meillä koiraa enää ollenkaan kun oli niin hiljaista mutta onneksi oli ja siis on.
  

Mamman pusuttelua - ja sitä riittää!

Viiden minuutin kyläreissu pikku Paavon luona

Näin pienenä ei malta olla hetkeäkään paikallaan. Paavo on kyllä tomera miehen alku, vähän arastelee minua kun olen niin vikkelä liikkeissäni ja minulla on TERÄVÄT hampaat. Uudessa paikassa on liikaa uusia asioita en jaksa vielä keskittyä, pääsispä ulos. Okay Nönö - lets go out! Menimme vierailun jälkeen Kalevankankaan maastoon nuuhkimaan:)

Esikoulua omalla pihalla

En tiedä mikä tämä on mutta voihan tätä ainakin jätystää.

Metson siiven avulla ja turvallisella kotipihalla alkaa Nönön tutustuminen riistaan.

Vakiopassipaikka löytynyt

Nönöllä on ihan selvästi "ajatuksia päässään". Olemme panneet merkillä että hän on valinnut passipaikakseen kohdan, josta voi seurata talon tapahtumia sekä isännän että emännän ollessa kotona. Paikalta näkyy kaikki strategiset paikat: ruokakuppi, keittiön pöytä, ulko-ovi ja portaita ei pääse alakertaan huomaamatta. Tarkkailutoiminta on uskomattoman intensiivistä, välistä näyttää että silmät ovat kiinni mutta pienikin risahdus saa ne aukeamaan ja se katse - se on veikeä. Jos vain minä tai Martti on kotona niin silloin Nönö seuraa koko ajan perässä joka paikkaan ja parkeeraa itsensä jalan viereen tai pyrkii syliin.
Pieniä uusia opittavia asioita (ehkä Nönölle shokkeja) riittää päivittäin. Muutama jalanpesusessio on tehty ja ihme kyllä aika onnistuneesti, pesun jälkeen on kyllä jalat nuoltava kiireesti kuivaksi - lystikästä. Narun päässä pihalla Nönö on ollut muutaman session ihan rauhassa ja hiljaa, metsonsiipi auttaa viihtymään. Naapuri on niin lähellä ettei kovin kovaa haukuntaa passaa pitää.....ettei naapurisopu kärsi.
Nyt lähdenkin tästä pikkuviikarini kanssa katsomaan televisiota ja odottamaan huomisia seikkailuita:)

Neljän tuolin tunneliharjoitus

                                                                                                                                                                                                                           Voi vauhtia ja yritystä kun Nönö rymistää tuolitunnelin läpi. Voimat selvästi lisääntyneet, Nönö jaksaa telmmeltää ja PURRA

paljon enemmän kuin esim. pari viikkoa sitten. Pitäis saada videokamera lainattua että voisi tallentaa elävää kuvaa vintiöstä.