Valoa pimeyteen
Ensilumi valaisi mukavasti marraskuun muuten pimeää päivää. Nönö nautti isäntänsä kanssa vikellyksestä kodin lähimaastoissa ja minä vein neitokaista illalla pellolle ja koulun kentälle. Koiranpentu muistuttaa "ihmispentua" siinä, että joka paikkaan on mentävä juosten. Pienet lapset eivät malta kävellä mihinkään niin kauan kun virtaa riittää juoksemiseen, Nönökin tikuttaa pienillä jaloillaan niin kauan kunnes simahtaa kotona täydellisesti.
Odottamaton tilanne
Äsken ulkolenkkimme jälkeen talon yläovi aukesi ilmavirrasta kun itse olimme alakerrassa, emme tienneet avoimesta yläovesta mitään ennenkuin tulimme ylös ja huh...huh...koira ei ollut kadonnut vaan kellotti eteisen matolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viisas koira.
Konrad Lorenz kirjoittaa
Se elollinen olento, jonka sielunelämä sosiaalisen käyttäytymisen, tunteiden hienouden ja todellisen ystävyyteen kykenemisen puolesta on lähinnä ihmistä, siis inhimillisessä katsanossa jaloin eläin, on hyvin kehittynyt narttukoira. - Tässä tekstiä, joka on saanut vahvistusta tutustuessani pieneen Nönööni. Olen myös vakuuttunut siitä, että hyvä elämä pentuvaiheessa tuo kasvattajalleen kiitoksen koiran "aikuistuessa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti