 |
| Voimainkoetus meneillään |
Lauantaiaamuna lähdimme hakemaan Kesärannasta puukuormaa ja sehän tiesi Nönölle ihanaa vapautta metsäluonnossa. Martin lastatessa puita peräkärriin minä vein Nönöä tutustumaan taas uuteen naapuritaloon ja sieltähän löysimme isännän puupinon vierestä savotaltaan. Kuulumiset vaihdettiin ja me jatkoimme kivaa metsäpolkua rantaan ja sieltä autolle päin. Matkalla kuulimme metsiköstä hirveää karjuntaa ja kiroilua ja jotain valkeaa vilahti. Nönö säikähti, ja minäkin, kun meistä karkea kiroilu ei sopinut ympäröivään hiljaisuuteen ollenkaan. Mies metsikössä "höyhensi" koiraansa oikein inhottavalla tavalla. Otin Nönön syliin ja lähdimme sananmukaisesti lätkimään:) Pääsimme hakkuujätteen läpi onnekkaasti takaisin omalle maallemme ja vähitellen autolle takaisin. Hetken kuluttua yllätyskoiruus tuli häntä heiluen autolle ja siitäkös paini koirien kesken alkoi.
Äkäisen isännän koira oli päättänyt lähteä omille teilleen - onneksi karjuva isänta ei tullut perästä. Koska vieras koira oli vanhenpi se olisi vienyt Nönön mahdollisesti mihin tahansa, meidän piti laittaa vierailija kiinni ja Nönö sai juosta vapaana kun lähdimme kulkemaan "talosta taloon" ja lopulta saimme selville koiran omistajan ja palautimme karkulaisen kotiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti