Aloitusseuranta hirvenhaukkuun

Nönö ensilumella Mustalla lammella eli juurillaan.

Nönö lähti maanantaina 5.12. pariksi yöksi syntymäkotiinsa, kylläpä oli talossa hiljaista ja autiota ilman pientä ilopilleriä - ikävä.

Itsenäisyyspäivän Nönö vietti 30 tosimetsästäjän kanssa ja sai seurata miten "aikuiset" hirvikoirat selvisivät hirvikokeesta.

Nönö itse keskittyi kuulemma enemmän varastamiinsa voileipiin ym. oheistoimintaan.

Reissu taisi olla aika uuvuttava kun nyt kotona on ihan hiljainen tyttö......  
                                                                               

 

Äiti ja tytär leikkivät sulassa sovussa. Ädtin erottaa tuuheammasta hännästä.

Tutustuminen kopin sisätiloihin

Istu, tassu - hyvin onnistuu:)

Eipä kovin kummonen tupa.....

Pitäis ymmärtää puhetta....

Kaksi kaunotarta

 Rutistan pientä ja pehmoista.

Rauhoitutaanpas.

Kokenut koirankäsittelijä tässä,
eikä Nönö ole hätää kärsimässä:)

Metsästä tuli mustavalkea yllätys

Voimainkoetus meneillään

Lauantaiaamuna lähdimme hakemaan Kesärannasta puukuormaa ja sehän tiesi Nönölle ihanaa vapautta metsäluonnossa. Martin lastatessa puita peräkärriin minä vein Nönöä tutustumaan taas uuteen naapuritaloon ja sieltähän löysimme isännän puupinon vierestä savotaltaan. Kuulumiset vaihdettiin ja me jatkoimme kivaa metsäpolkua rantaan ja sieltä autolle päin. Matkalla kuulimme metsiköstä hirveää karjuntaa ja kiroilua ja jotain valkeaa vilahti. Nönö säikähti, ja minäkin, kun meistä karkea kiroilu ei sopinut ympäröivään hiljaisuuteen ollenkaan. Mies metsikössä "höyhensi" koiraansa oikein inhottavalla tavalla. Otin Nönön syliin ja lähdimme sananmukaisesti lätkimään:) Pääsimme hakkuujätteen läpi onnekkaasti takaisin omalle maallemme ja vähitellen autolle takaisin. Hetken kuluttua yllätyskoiruus tuli häntä heiluen autolle ja siitäkös paini koirien kesken alkoi.
Äkäisen isännän koira oli päättänyt lähteä omille teilleen - onneksi karjuva isänta ei tullut perästä. Koska vieras koira oli vanhenpi se olisi vienyt Nönön mahdollisesti mihin tahansa, meidän piti laittaa vierailija kiinni ja Nönö sai juosta vapaana kun lähdimme kulkemaan "talosta taloon" ja lopulta saimme selville koiran omistajan ja palautimme karkulaisen kotiinsa.

Ensikosketus tutkapantaan

Keskiviikkoaamu 30.11.2011 "valkeni" sateisena ja mustana vuodenajan mukaisesti mutta Nönö heräsi virkeänä ja touhukkaana kuten aina. Aamupalan jälkeen piti taas ottaa ensiaskelia metsästysammatin saralla. Martti kaivoi repustaan punaisen tutkapannan ja minä avustin kun laitoimme pannan Nönön kaulaan. Hupsista! vähän taitaa olla liian painava mutta ei auta kuin opetella vaan..... Minä voin olla kotona suht levollisella mielellä kun Nönön kulkua voi seurata satelliitin välityksellä puhelimen kartalta ja katoamista metsikköön ei tarvitse pelätä.

Tavallinen arki on ihan mukavaa

Valoa pimeyteen
Ensilumi valaisi mukavasti marraskuun muuten pimeää päivää. Nönö nautti isäntänsä kanssa vikellyksestä kodin lähimaastoissa ja minä vein neitokaista illalla pellolle ja koulun kentälle. Koiranpentu muistuttaa "ihmispentua"  siinä, että joka paikkaan on mentävä juosten. Pienet lapset eivät malta kävellä mihinkään niin kauan kun virtaa riittää juoksemiseen, Nönökin tikuttaa pienillä jaloillaan niin kauan kunnes simahtaa kotona täydellisesti.

Odottamaton tilanne
Äsken ulkolenkkimme jälkeen talon yläovi aukesi ilmavirrasta kun itse olimme alakerrassa, emme tienneet avoimesta yläovesta mitään ennenkuin tulimme ylös ja huh...huh...koira ei ollut kadonnut vaan kellotti eteisen matolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viisas koira.

Konrad Lorenz kirjoittaa
Se elollinen olento, jonka sielunelämä sosiaalisen käyttäytymisen, tunteiden hienouden ja todellisen ystävyyteen kykenemisen puolesta on lähinnä ihmistä, siis inhimillisessä katsanossa jaloin eläin, on hyvin kehittynyt narttukoira. - Tässä tekstiä, joka on saanut vahvistusta tutustuessani pieneen Nönööni. Olen myös vakuuttunut siitä, että hyvä elämä pentuvaiheessa tuo kasvattajalleen kiitoksen koiran "aikuistuessa".

Raittiusviikonloppu