Yllätystapaaminen

Tänään Mikkelin ladun latupirtillä pystikset Kia ja Oona nauttivat mukavasta syyssäästä ja ilmeisesti makkaranpaistosta kodalla. Nämä kaunottaret omistaa Tapani Vänttinen.

Oona on jo 12 vuotta, hänen kuulo on huonontunut siksi korvat ovat "suikelillaan", sympaattisia molemmat.

Minä en nähnyt Kiaa ja Oonaa kun olin isäntäni ja Hipun matkassa. Auton ikkunasta näimme Hipun kanssa hirven rymistelevän henkensä edestä karkuun metsästäjiä....meidän piti haukkua tällä kertaa "neljän seinän sisällä" ja etenkin Hippu oli tosi peloissaan:)

Saimme kylläkin perjantaina haukkua ihan omaa hirveä. Minä löysin sen ja haukuin sitä ihan mukavasti heti löytöpaikalla. Isäntä kurkki meitä kumpareen takaa. Hippukin tuli katselemaan, että mikäs täällä on menossa, muttei havainnut hirveä vaan lähti pois, ilmeisesti hajut eivät olleet kohdallaan tai ei muuten olleet tuttuja. Kun toisen kerran tultuaan luokseni hirvi liikahti, sai Hippukin rähinän päälle ja hirvi lähti. Annoimme Hipun kanssa sille kyydin erään lammen rannalle asti, josta hirvi ui yli. Me lähettiin kuitenkin takaisin isännän luokse, matkalla otettiin vielä pienet teerihaukut. Näin Hippukin sai elämänsä ensi kontaktin hirveen. Milloinhan törmätään talviunillaan olevaan karhuun, niin paljon noita jätöksiä on metsäreissuilla ollut.

Metsästyskoirista

Nykyään koirille pidetään erilaisia kokeita, joiden perusteella arvioidaan sen metsästykseen liittyviä taitoja. On kokeita lintukoirille, ajokoirille, hirvikoirille ym:lle Kyllähän niiden perusteella varmaan koiraa voidaan arvostaa ja arvostella, mutta onkohan näissä kokeissa kaikkia sellaisia osioita, jotka vielä erottaisivat jyvät akanoista. Seuraavassa esimerkkejä hyvän metsäkoiran erikoistaidoista, mitä edellä mainitut koetapahtumat eivät sisällä

Puumalan Rokansalossa oli todella mielestäni hyvä hirvikoira isännän näkövinkkelistä. Eräänä syksyisenä lauantaina kylän miehet olivat tavanomaisesti jahdissa. Koira tavotti vasalliset hirvet ja monen mutkan jälkeen vasa onnistuttiin kaatamaan ko. koiralta lähes "pimeässä" pellon laitaan metsän puolelle. Ampuja, joka ei ollut koiran omistaja, meni kaadolle ja ihmetteli koiran toimia hirven ympärillä. Tavallisestihan koira repii kaadetusta hirvestä karvoja, puree turvasta ja nuoleskelee mahdollista verta otuksesta. Tämä koira ei näihin temppuihin ryhtynyt vaan alkoi vedellä harvennusmetsän hakkuutähteitä ja latvuksia hirven päälle piilottaakseen sen. Miten lie moisen tavan oppinut?

Samalla kylällä oli myös hyvä ja sitkeä ajokoira. Jänistä ajaessaan ja mahdollisen pimeyden yllättäessä, koira veti illalla käpälällä viivan jälelle ja jatkoi siitä aamulla. Että sillee.

Eräällä metsätyönjohtajalla, en viitsi nimeä sanoa, Puumalassa asui hänkin, oli niin hyvä suomenpystykorva, että siltä pystyi hämärässä yöpuulta ampumaan linnun. Hänen kertoman mukaan, koira merkkasi niin tarkkaan istuvan saaliin, että kun asetti haulikon kuonon suuntaan niin pudotus oli varma, vaikkei itse lintua nähnytkään. Kertomansa mukaan saalista tuli paljon, eikä hän oikeastaan päiväsaikaan metsästänytkään, kun ei töiltäänkään oikein kerinnyt. Työnjohtaja oli kotoisi Lapista.

Lokakuu lähestyy loppuaan….

Lokakuun viimeisiä päiviä mennään ja metsonkin metsästys on loppumassa. Meillä olisi kyllä virtaa metsälle, mutta kun isäntä on tullut halavatunmoiseen lentsuun, räkä ja keuhkon kappaleet lentää. Nyt toivoisimme, että edes perjantaina käytäs vielä tosi toimissa, jos ei muuta niin vaikka lopuksi yksi pyy hyvään haukkuun, Hipun toivomuksesta. Minullakin silloin tuo hormonitasapaino on jo varmaan asettumassa lopuilleen. Sitten lauantaina voitas mennä jo hirvimetälle, mikä ois taas Hipulle aivan uusi kokemus. Katotaanhan miten asiat rullaa ja mihin suuntaa tuo emännän uusiutunut lentsu kehittyy.  

Näyte haukusta

Videolla näyte Hipun haukkuäänestä, mikä on kehittynyt jo lähes aikuiseksi. Tahtia ja kuuluvuuttakin on ihan mukavasti. Tämän pyyn Hippu löysi tien vierestä tullessamme autolle. Lintu antoi haukkua ihmeen kauan, joten hommaa voi vähän tallentaa videollekin. Tätä tuisketta on Hippu antanut tänä syksynä jo isommillekin linnuille. Kuvaushetkellä ikä 4,5 kk.

Kasvukäyrillä mennään

Hippu 1,5 kuukautta vanhana, kun tuli taloon, kaikki oli uutta.

Tässä Hippu täyttänyt juuri 5 kk. Paljon on tullut jo elämänkokemusta. On oltu marjassa, sienessä, metsällä, kalalla , myyräjahdissa ym. ym. Reissuttu on autossa satoja kilometriä, maalla vietetty aikaa muidenkin pystäreiden kanssa. Käytöstavat kaikin puolin jo kuin aikuisella koiralla, tosin leikkiä tarvitaan vielä. Maalla ystävystyttiin kissan pentuun, minkä kanssa leikkiminen on jo aivan luontevaa. Vieraisiin ihmisiin suhtaudutaan vielä hiukan varauksella, mutta tutustutaan lopuksi. Kehitystä on tapahtunut paljon niin fyysisesti kuin menttaalipuolella. Hieno koira tulossa, tai on jo, Nönön ja isäntäväen kaveriksi.

Hipun kanssa kalahommissa

Hippu on nyt yksin reisussa, kun Nönöllä on juoksu. Hippu on ollut tutustumassa ensi kertaa elämässään metsästyksen ohella toiseen luonnossa tapahtuvaan hommaan, kalastukseen ja kalojen käsittelyyn. Hippu on kaikessa mukana. Kyllä vielä ennen kuun loppua metsälläkin käydään. Piru vie, on ollut huonoa tuuria, kun linnut ei tahdo kestää haukussa. Pari kertaa on ollut hyvä teeri haukku, seurausta ja kolmas paikka ja eikös mitä isäntä tyrii ja ampuu ohi! Sihtileipää. Olihan se kerran metsohaukkukin, muttei kestänyt haukussa jostain syystä. Pyitä haukutaan ja seurataan oikein urakalla, mutta niitä ei kuulemma ammuta. No on se tapa tuokin. Metsämiesten juttusista päätellen on lintukanta täälläkin tänä syksynä aika surkea. Voi tulla ihan tyhjiäkin reissuja ilman näköhavaintoja.

Hirvihommiin ei isäntä ole vielä tänä syksynä ehtinyt, taitaa jäädä väliin tältä syksyltä, jos luvat porukalla käytetty marraskuuhun mennessä.

Tässä on vähän toisenlainen haju kuin linnussa, mutta pirun hyvää paistettuna

Fileraushommat menossa

yllä muikun lajittelua, perkausta ja mädin talteenoottoa. Alla valmiita muikkutuotteita purkissa

Loputon sade

   Tänään on täydellinen lokakuinen sunnuntai, sataa vettä ja seassa

   räntää. Minä kävin emäntäni kanssa lenkillä jo aikaisin aamulla ja

   silloin vielä saimme ulkoilla lähes kastumatta. Vastaamme tuli Musti,

   joka jähmettyi täysin paikalleen kun ei minun juoksuni takia tahtonut

   jatkaa lenkkiään! Sain myös kehuja kauneudestani Mustin isännältä:)

    Hippu lähti isäntäni kanssa metsälle vielä, iik saatan pitkästyä tähän

    sohvan nurkkaan. Eipä auta kuin käyttää mielikuvitusta ja katsella

    unia ja unelmoida karvakavereista 🐕🐩🐇🐻