Pidän erityisesti metsopaistin tuoksusta

Hippu tuli viivana kanssani päivystämään keittiöön kun

emäntäni valmistaa metsopaistia. Saamme välillä maku-

paloja kun maltamme odottaa, tuoksu on herkullinen.

Kotona ja lempipaikalla

Hoitojakso on takana ja nyt pitää nautiskella vierihoidosta. Ulkona on harmaa sää ja ei ole

oikein muuta tekemistä kuin pihaoleilua. Sohvan nurkkassa emännän kainalossa on tietysti

kaikkein paras paikka kun metsälle ei pääse🐕🐕❤️❤️

Joo, nyt taitaa tulla hoitoviikot

Kuulepas Hippu nämä vehkeet tarkoittaa, että meille tulee "hoitoviikot", kuulemma kaksi.  Mutta jos pääsemme  Lulun ja emo Nönön luo niin ei meillä ole hätäpäivää. Hippu on niin pieni, että toivottavasti häntä pidetään aika ajoin vielä sylissä, etenkin iltaisin ennen yöunia. Myös koiraystavallinen Petra on luvannut hoitaa meitä.

Yllätystapaaminen

Tänään Mikkelin ladun latupirtillä pystikset Kia ja Oona nauttivat mukavasta syyssäästä ja ilmeisesti makkaranpaistosta kodalla. Nämä kaunottaret omistaa Tapani Vänttinen.

Oona on jo 12 vuotta, hänen kuulo on huonontunut siksi korvat ovat "suikelillaan", sympaattisia molemmat.

Minä en nähnyt Kiaa ja Oonaa kun olin isäntäni ja Hipun matkassa. Auton ikkunasta näimme Hipun kanssa hirven rymistelevän henkensä edestä karkuun metsästäjiä....meidän piti haukkua tällä kertaa "neljän seinän sisällä" ja etenkin Hippu oli tosi peloissaan:)

Saimme kylläkin perjantaina haukkua ihan omaa hirveä. Minä löysin sen ja haukuin sitä ihan mukavasti heti löytöpaikalla. Isäntä kurkki meitä kumpareen takaa. Hippukin tuli katselemaan, että mikäs täällä on menossa, muttei havainnut hirveä vaan lähti pois, ilmeisesti hajut eivät olleet kohdallaan tai ei muuten olleet tuttuja. Kun toisen kerran tultuaan luokseni hirvi liikahti, sai Hippukin rähinän päälle ja hirvi lähti. Annoimme Hipun kanssa sille kyydin erään lammen rannalle asti, josta hirvi ui yli. Me lähettiin kuitenkin takaisin isännän luokse, matkalla otettiin vielä pienet teerihaukut. Näin Hippukin sai elämänsä ensi kontaktin hirveen. Milloinhan törmätään talviunillaan olevaan karhuun, niin paljon noita jätöksiä on metsäreissuilla ollut.

Metsästyskoirista

Nykyään koirille pidetään erilaisia kokeita, joiden perusteella arvioidaan sen metsästykseen liittyviä taitoja. On kokeita lintukoirille, ajokoirille, hirvikoirille ym:lle Kyllähän niiden perusteella varmaan koiraa voidaan arvostaa ja arvostella, mutta onkohan näissä kokeissa kaikkia sellaisia osioita, jotka vielä erottaisivat jyvät akanoista. Seuraavassa esimerkkejä hyvän metsäkoiran erikoistaidoista, mitä edellä mainitut koetapahtumat eivät sisällä

Puumalan Rokansalossa oli todella mielestäni hyvä hirvikoira isännän näkövinkkelistä. Eräänä syksyisenä lauantaina kylän miehet olivat tavanomaisesti jahdissa. Koira tavotti vasalliset hirvet ja monen mutkan jälkeen vasa onnistuttiin kaatamaan ko. koiralta lähes "pimeässä" pellon laitaan metsän puolelle. Ampuja, joka ei ollut koiran omistaja, meni kaadolle ja ihmetteli koiran toimia hirven ympärillä. Tavallisestihan koira repii kaadetusta hirvestä karvoja, puree turvasta ja nuoleskelee mahdollista verta otuksesta. Tämä koira ei näihin temppuihin ryhtynyt vaan alkoi vedellä harvennusmetsän hakkuutähteitä ja latvuksia hirven päälle piilottaakseen sen. Miten lie moisen tavan oppinut?

Samalla kylällä oli myös hyvä ja sitkeä ajokoira. Jänistä ajaessaan ja mahdollisen pimeyden yllättäessä, koira veti illalla käpälällä viivan jälelle ja jatkoi siitä aamulla. Että sillee.

Eräällä metsätyönjohtajalla, en viitsi nimeä sanoa, Puumalassa asui hänkin, oli niin hyvä suomenpystykorva, että siltä pystyi hämärässä yöpuulta ampumaan linnun. Hänen kertoman mukaan, koira merkkasi niin tarkkaan istuvan saaliin, että kun asetti haulikon kuonon suuntaan niin pudotus oli varma, vaikkei itse lintua nähnytkään. Kertomansa mukaan saalista tuli paljon, eikä hän oikeastaan päiväsaikaan metsästänytkään, kun ei töiltäänkään oikein kerinnyt. Työnjohtaja oli kotoisi Lapista.

Lokakuu lähestyy loppuaan….

Lokakuun viimeisiä päiviä mennään ja metsonkin metsästys on loppumassa. Meillä olisi kyllä virtaa metsälle, mutta kun isäntä on tullut halavatunmoiseen lentsuun, räkä ja keuhkon kappaleet lentää. Nyt toivoisimme, että edes perjantaina käytäs vielä tosi toimissa, jos ei muuta niin vaikka lopuksi yksi pyy hyvään haukkuun, Hipun toivomuksesta. Minullakin silloin tuo hormonitasapaino on jo varmaan asettumassa lopuilleen. Sitten lauantaina voitas mennä jo hirvimetälle, mikä ois taas Hipulle aivan uusi kokemus. Katotaanhan miten asiat rullaa ja mihin suuntaa tuo emännän uusiutunut lentsu kehittyy.  

Näyte haukusta

Videolla näyte Hipun haukkuäänestä, mikä on kehittynyt jo lähes aikuiseksi. Tahtia ja kuuluvuuttakin on ihan mukavasti. Tämän pyyn Hippu löysi tien vierestä tullessamme autolle. Lintu antoi haukkua ihmeen kauan, joten hommaa voi vähän tallentaa videollekin. Tätä tuisketta on Hippu antanut tänä syksynä jo isommillekin linnuille. Kuvaushetkellä ikä 4,5 kk.