Viikonlopun nautintoja

Pakkanen ulkona jo 8 astetta ja hiihtoa televisiossa, talvi taitaa tulla sittenkin. Maan jäätymisessä on se hyvä puoli että tossunpesua ei tarvitse tehdä niin usein, mutta kylmä on kun aamulla sängystä pomppaan ja "lennätän" Nönöä eka kyykkäykselle pihalle - karaistun ehkä?! Kävimme lauantaina taas maalla irrottelemassa metsässä ja suolla ja toimme männynlatvuksen +oksia ruukkuun pihavalaistusta varten. Samalla reissulla esittäydyimme naapurin Kirsille ja Maijan luona Rantapirtissä nautimme kahvista ja kekseistä - yks kyykky lirahti kammarin lattialle, voi, ei ihan vieraskoreus onnistunut. Ihastelua piisasi silti:)

Mikä voi olla noin mielenkiintoista ettei minua huomata?

Kuten kuva alla kertoo Nönö on erittäin skarppi ja katse terävä, energiaa piisaa jo selvästi enemmän kuin esim. pari viikkoa sitten, ulkoliikuntaa saa myös emäntä ihan tarpeeksi nykyään (kin). Lämmin koirankoppi tuli pihaan perjantaina ja odottaa "asennustaan" sitten Nönönen voi olla enemmän ulkona ja nauttia "omasta rauhasta".                                                                     

Hei emäntäiseni - mentäiskö ulos?

Istu!

Järvi odottaa jo jääpeitettä.

Tänä aamuna tuli taas mieleen että mitähän Nönölle voisi taas opettaa, no istuminenhan on yksi perusjuttuja joka on meiltä täysin unohtunut. Siispä harjoitukset käyntiin ja pienellä rähistelyllä ja houkuttelulla alkoi peppu mennä komennosta lattiaan ja iltapäivällä jo paremmin kuin aamulla. Tätä harjoitusta on syytä varmaan tehdä säännöllisesti samoin pitäisi aloittaa paikka-harjoitus.
Olemme viime aikoina vain nautiskelleet pienestä ilopilleristämme (mitä nyt vähän on pitänyt ääntä korottaa PUREMISEN takia:)) Nönö on niin ihastuttava ettei oikein sanat riitä, joka aamu alkaa pusuttelulla ja illalla kun väsy iskee niin isännän tai emännän kylkimyyry on paras paikka. Nyt saan onneksi viettää muutaman lomapäivän pienen karvakuonon kanssa - ulkoilua ja kaikin puolin tervettä elämää. Käymme varmaan Kesärannan metsässä taas ilakoimassa. Minä olen aina nauttinut metsäluonnosta ja nyt minulla on ystävä, jota ei tarvitse kahta kertaa pyytää metsäretkelle - aina lähtee yhtä mielellään.
Sain syntymäpäivälahjaksi pystykorvakirjan ja siinä oli mielenkiintoista tietoa lajista. Parasta oli kokeneen kasvattajan tieto siitä ettei metsätyskoira "mene pilalle" lellittelystä ja hellästä hoidosta. Vanhentunut on käsitys että metsästyskoira tarvitsee kovan kasvatuksen. Luotan siis intuitiooni ja toimin sen mukaisesti, hellästi.

Nönö hätää kärsimässä

Sanna kuvasi onnistuneesti paremmalla kameralla. Tilanne ei ollut niin paha miltä näyttää - leikkiä vaan.

Nönö ja Jekku muurahaispesällä

 

Eipä näkynyt riistaa metsässä eikä muurahaisia pesän ulkopuolella. Luonto on hiljentynyt odottamaan talven tuloa ja lunta. Keväällä samoissa maisemissa on monenlaista meteliä ja vilinää.

Liikkeellä luonnossa

Oma metsä oma lupa

Kaivetaan ja nuuhkitaan kilvan.

 

 

Metsä on koiralle ja ihmiselle rauhan tyyssija:)

Vauhtiviikonloppu Jekun kanssa

Novascotiannoutaja Jekku Kesärannassa. Ensi kesänä uimme tässä rannassa.

Jekku ja Sanna tulivat Espoosta käymään Mikkelissä, junakyyti onnistui kaveruksilta ihan hyvin. Lauantaina kävimme Kesärannan maastoissa ja koiruudet saivat irrotella oikein täysillä, voi sitä remmakkaa ja myllerrystä. Aika tasapäisiä olivat leikeissään, ehkä Jekku hiukan isompana oli vähän vahvempi kuin Nönö. Sanna on muutenkin jaksanut määrätietoisesti kouluttaa koiraansa esim. kulkemaan rinnalla ja muutenkin tottelemaan. Nönö on saanut olla täällä "maaseudulla" enemmän irti ja meillä on vielä kova työ saada se kulkemaan rinnalla. Minä vielä haaveilen että Nönö joskus hölkkäisi minun kanssa lenkillä niin ettei muita koiria ja ihmisiä tarvitsisi koko ajan nuuskia. Tärkeintä tietysti on opettaa Nönö metsästämään ja se on Martin tehtävä. Mutta vielähän molemmat koirat ovat leikki-ikäisiä ja tärkeintä vapaa temmellys ja hyvä hoito.

Murkkupesällä