Kasvukäyrillä mennään

Hippu 1,5 kuukautta vanhana, kun tuli taloon, kaikki oli uutta.

Tässä Hippu täyttänyt juuri 5 kk. Paljon on tullut jo elämänkokemusta. On oltu marjassa, sienessä, metsällä, kalalla , myyräjahdissa ym. ym. Reissuttu on autossa satoja kilometriä, maalla vietetty aikaa muidenkin pystäreiden kanssa. Käytöstavat kaikin puolin jo kuin aikuisella koiralla, tosin leikkiä tarvitaan vielä. Maalla ystävystyttiin kissan pentuun, minkä kanssa leikkiminen on jo aivan luontevaa. Vieraisiin ihmisiin suhtaudutaan vielä hiukan varauksella, mutta tutustutaan lopuksi. Kehitystä on tapahtunut paljon niin fyysisesti kuin menttaalipuolella. Hieno koira tulossa, tai on jo, Nönön ja isäntäväen kaveriksi.

Hipun kanssa kalahommissa

Hippu on nyt yksin reisussa, kun Nönöllä on juoksu. Hippu on ollut tutustumassa ensi kertaa elämässään metsästyksen ohella toiseen luonnossa tapahtuvaan hommaan, kalastukseen ja kalojen käsittelyyn. Hippu on kaikessa mukana. Kyllä vielä ennen kuun loppua metsälläkin käydään. Piru vie, on ollut huonoa tuuria, kun linnut ei tahdo kestää haukussa. Pari kertaa on ollut hyvä teeri haukku, seurausta ja kolmas paikka ja eikös mitä isäntä tyrii ja ampuu ohi! Sihtileipää. Olihan se kerran metsohaukkukin, muttei kestänyt haukussa jostain syystä. Pyitä haukutaan ja seurataan oikein urakalla, mutta niitä ei kuulemma ammuta. No on se tapa tuokin. Metsämiesten juttusista päätellen on lintukanta täälläkin tänä syksynä aika surkea. Voi tulla ihan tyhjiäkin reissuja ilman näköhavaintoja.

Hirvihommiin ei isäntä ole vielä tänä syksynä ehtinyt, taitaa jäädä väliin tältä syksyltä, jos luvat porukalla käytetty marraskuuhun mennessä.

Tässä on vähän toisenlainen haju kuin linnussa, mutta pirun hyvää paistettuna

Fileraushommat menossa

yllä muikun lajittelua, perkausta ja mädin talteenoottoa. Alla valmiita muikkutuotteita purkissa

Loputon sade

   Tänään on täydellinen lokakuinen sunnuntai, sataa vettä ja seassa

   räntää. Minä kävin emäntäni kanssa lenkillä jo aikaisin aamulla ja

   silloin vielä saimme ulkoilla lähes kastumatta. Vastaamme tuli Musti,

   joka jähmettyi täysin paikalleen kun ei minun juoksuni takia tahtonut

   jatkaa lenkkiään! Sain myös kehuja kauneudestani Mustin isännältä:)

    Hippu lähti isäntäni kanssa metsälle vielä, iik saatan pitkästyä tähän

    sohvan nurkkaan. Eipä auta kuin käyttää mielikuvitusta ja katsella

    unia ja unelmoida karvakavereista 🐕🐩🐇🐻

Martin muistelot "Lintukoiran koulutuksesta"

Pitää ihan kertoa omakohtaisia kokemuksia lintukoirista ja niiden "koulutuksesta". Itse olen jo n. 60 vuotinen ukkeli, mutta spystykorvat ovat aina olleet elämässäni mukana. Muistelen aikoja jolloin olin n. 10-30v, niin koirat kuuluivat joka päiväiseen elämään, kuten lehmät, lampaat, kanat yms. Koskaan ei ollut mitään konfliktia näiden kesken. Elettiin maalaiselämää sulassa sovussa. Kanatkin kävelivät pihalla eikä niitä koirat hätistelleet. Äitini mukana autossa koirat kävi kaupassa, kylässä, maton pesussa yms. Maalaistalossa ne olivat myös aina pellolla myyräjahdissa, luonnollista, toki olivat myös erittäin kuuliaisisia. Paras yksityiskohta on se kun ne tulivat jostain täysin mutaisina kotiin ja äitini käski ne suihkuun, niin molemmat meni suihkukaappiin odottamaan pesua.
Tilanne muuttui, kun lähdettiin metsälle, aseiden esille otto ja sanonnat "lähetään" saivat koirat innostumaan ja haukkumaan, nyt päästään metsään. En tiedä mistä tavat tuli, mutta aina sama toistui sukupolvelta toiselle. Tapana oli, että toinen koira oli vanhempi ja toinen varttui siinä rinnalla. Näin meidän mielestä tuli aina uusi haukkuja vanhemman luovuttaessa. Tämä teoria toimi, sanokoot kuka mitä hyvänsä.
Sitten 2000-luvulla asioihin tuli mutkia ja ketju katkesi. Alueelle ilmestyi sudet, jotka veivät yhden pystiksen pihasta. Sitten saatiin kuitenkin lauma n. 10 sutta siirtymään Venäjän puolelle. Viimeinen lintukoira oli "Lulu". Minulle ja ja velipojalleni hyvä koira tarkoitti linnun löytämistä maasta tai puusta ja sen haukkumista, tietenkin myös merkkausta ja seurausta. Jos lintu irtosi haukusta, niin koiralla oli erityisen hyvä näkö ja kuulo mihin se meni ja usein sai uusinnan, jossa se paremmin kesti haukussa. Lululla oli myös erityinen taipumus pitää lintu puussa rauhoittamalla omaa haukkua ja käytöstä. Edellä mainitut ominaisuudet piti olla koiralla luonnostaan. Koirien kokeista ei tiedetty juurikaan, metästettiin vain ja saalis oli kertoi tuloksen. Lulu oli valmis jopa mopokyyttiin, jota Antti antoi metsälle mentäessä. Hyvä näky, kun poika haulikko selässä ja pystis mopon kyydissä. Sitten kuvioon tuli Tanja, joka sanoi, että tuotahan pitäis käyttää kokeissa, me sanottiin, se on niin vanha eikä se mikkää koekoira ole, se on mehtäkoira Hän käytti sitä kuitenkin kokeissa, pisteitä 70-82 väliin ja jopa pokaaleitinkin tuli. Sitten yritettiin tehdä pentuja, mutta homma ei enää onnistunut. Nyt tuntuu, että paljon menetettiin
Nyt meillä on kaksi pystistä. Olen huomannut oppiakseen metsäkoiraksi, pitää myös metsässä olla eikä vain käydä. Varttumassa ollaan. En tiedä, mikä on viisaus lintukoiran koulutuksessa, mutta esim. Lululle ammuttiin kaikkea pennusta alkaen, istuvaa, lentävää, juoksevaa(jänis).Silloin metsään mentiin hakemaan ruokaa eikä huvittelemaan. Muistan pienenä poikana, kun piti luikkia salaa metsälle, maatalossa ois ollu muutakin tärkeempää tekemistä , jos saalista sai selvisi pinemmillä rapsuilla.
Nyt olen yrittänyt soveltaa näitä uusia oppeja Hipun osalta, mutta Nönöllä mennään vanhoilla eväillä, tulostakin tullut. Eilen Hippu teki n. kilometrin lenkin jäniksen perässä, oisin saanut ammuttua, mutta oppikirjat ei salli. Sen verran mentiin viisuksien ohi, kun 4 km käveltyäni koirat ajo koppelon lentoon niin ammuin sen. Toivottavasti Hippu ei mennyt piloille. Ainakin takaa-ajo oli tuima, kun siltä katkes vain siipi.
Lopuksi pitää sanoa, että ny uusi sukupolvi nousemassa, Nönö osaa jo hommat ja Hippu kehittyy joka päivä. Hyvät koirat.

Metsässä ravaamista

Oltiin taas viikolla metsällä. Nyt oli kyllä huono viikko, ensin alkuun kovat tuulet ja linnut kateissa. Loppuviikosta sain haukkuja, mutta teeret etenkin ei kauan kuunnelleet haukkua vaan lähtivät. Hipun puolesta vähän harmittaa, kun silläkin oli pari teerihaukkua, vaan pyssymies ei kerennyt paikalle. Mutta, kun lehti lähtee, saa Hippukin ensi pudotuksen, näin uskon. Tässä ollaan tultu kaupunkiin vähän huilaamaan.  Jätystellään siipiä, pirun maukkaita. 

Viikko metsällä

Olimme Hipun ja isäntäni kanssa Mustanlammin maisemissa viikon metsällä lähes päivittäin. Isäntäni keräili marjoja ja sieniä metsästyksen välipäivinä. Reissu oli antoisa, sain "haukkua" ihan vapaasti, kun oli haukuttavaa. Sihtikin oli pyssymiehellä välillä kohdallaan, kun tuli saalistakin ja herkkupaloiksi maksaa, sydäntä ja taisi olla keuhkojakin. Hippukin innostui kaikista lentävistä ja oli erikoistunut etenkin pyiden jahtaamiseen. Oli jopa niin innostunut, että nappasi yhden elävänä kiinni, aika temppu. Komein saaliimme oli homenokka, jota pääsin haukkumaan. Pudotuksen jälkeen Hippu ehti ensimmäisenä sen kimppuun ja höyhensi sitä kuin aikuinen koira. 
Kuvassa ratustelemme iltapuhteina maukkaita siipiä, ei toki kanan sellaisia.

Hippu ja kiinniottamansa pyy (vielä elossa)

Homenokka, jota Hippu vielä tutkii pihamaalla.

Syykuun 10. päivän odottelua

 Nönö ja Hippu tarkastavat järveä, onko vielä sorsia. Tulihan se uintitreeni, kun yksi kääkkä löytyi rantakaislikosta

Hippu poseeraa vedenneitona rantakivellä. Hippu kahlaa jo mahaansa myöten veteen, eli kyllä siitä uimari tulee, kun pikku hiljaa rohkeus ja uteliaisuus kasvaa. Hipulla on kiinnostusta kaikkeen lentävään ja liikkuvaan. Haukkuu pikkulintuja ja tänään seurasi katseellaan jopa lentokonetta eli taito on katsella ylös päin.