Koivikon metsässä Nönö pääsi jo ketun jäljille

Ketun jäljet?

Siitä kettu meni äsken, haju on varvuissa ja oksissa - Nönö karvat ja niskavillat pystyssä.

Tässä tavanomaista myyrän kaivuutaihan apinan raivolla!

Tänään jo salinpuolelle

Kaksi pehmoista vastakkain.

Onko tämä syötävää? Taitaa olla koiran hattaraa??

Tosi makeeta, tänään Nönö meni koppinsa peräkammariinkin. Tähän saakka häntä oli epäilyttänyt mennä oleskelutilasta toiseen huoneeseen. Minä kävin ostamassa kopin kammarin lattialle lämpimän taljan "komento kuului" osta sellainen, jonka päällä itsekin makoilisit. Tein työtä käskettyä ja hain Anttilasta tosi pehmeän lampaantaljan:)

Kaikki eivät pidä koirista

Meidän naapurit ovat suhtautuneet yllättävän positiivisesti koiraamme mutta onhan yhdessä talossa sentään  vihainen naapurin täti. Taitaa talon isäntäkin säestää emäntäänsä kun kaatoi piikkisen orapihlaja-aidan koirien kulkureitille.....  Kuulemma talon postilaatikkokin on joskus räjäytetty pienten poikain toimesta kun emäntä ei ole sulattanut myöskään lasten leikkejä. No, eipä hätää voimme kiertää talon ihan helposti ja välttää isommat yhteenotot - Nönö onneksi on tietämätön kaikesta.

Tänään Nönö kävi lääkärissä ja sai taas rokotteen. Kasvu on edennyt kuten pitääkin ja painoa kertynyt peräti 6.6 kiloa.  Varmaan aika pienikokoiseksi jää Nönö-neito mutta sitäkin terhakkaampi hänestä tulee ja jo on. Äsken piti pitää oikein kunnon kovaääninen komennus kun meinasi mokoma ruokapöydälle pyrkiä. Luja on oltava kaikessa kasvatuksessa ja johdonmukainen. Siisteyskasvatus on Martin ansiosta hyvässä jamassa eli aina lirahtaa ulos jos vaan kerkeää viemään, sanomalehdet voi jo sisätiloista poistaa.

Aloitusseuranta hirvenhaukkuun

Nönö ensilumella Mustalla lammella eli juurillaan.

Nönö lähti maanantaina 5.12. pariksi yöksi syntymäkotiinsa, kylläpä oli talossa hiljaista ja autiota ilman pientä ilopilleriä - ikävä.

Itsenäisyyspäivän Nönö vietti 30 tosimetsästäjän kanssa ja sai seurata miten "aikuiset" hirvikoirat selvisivät hirvikokeesta.

Nönö itse keskittyi kuulemma enemmän varastamiinsa voileipiin ym. oheistoimintaan.

Reissu taisi olla aika uuvuttava kun nyt kotona on ihan hiljainen tyttö......  
                                                                               

 

Äiti ja tytär leikkivät sulassa sovussa. Ädtin erottaa tuuheammasta hännästä.

Tutustuminen kopin sisätiloihin

Istu, tassu - hyvin onnistuu:)

Eipä kovin kummonen tupa.....

Pitäis ymmärtää puhetta....

Kaksi kaunotarta

 Rutistan pientä ja pehmoista.

Rauhoitutaanpas.

Kokenut koirankäsittelijä tässä,
eikä Nönö ole hätää kärsimässä:)

Metsästä tuli mustavalkea yllätys

Voimainkoetus meneillään

Lauantaiaamuna lähdimme hakemaan Kesärannasta puukuormaa ja sehän tiesi Nönölle ihanaa vapautta metsäluonnossa. Martin lastatessa puita peräkärriin minä vein Nönöä tutustumaan taas uuteen naapuritaloon ja sieltähän löysimme isännän puupinon vierestä savotaltaan. Kuulumiset vaihdettiin ja me jatkoimme kivaa metsäpolkua rantaan ja sieltä autolle päin. Matkalla kuulimme metsiköstä hirveää karjuntaa ja kiroilua ja jotain valkeaa vilahti. Nönö säikähti, ja minäkin, kun meistä karkea kiroilu ei sopinut ympäröivään hiljaisuuteen ollenkaan. Mies metsikössä "höyhensi" koiraansa oikein inhottavalla tavalla. Otin Nönön syliin ja lähdimme sananmukaisesti lätkimään:) Pääsimme hakkuujätteen läpi onnekkaasti takaisin omalle maallemme ja vähitellen autolle takaisin. Hetken kuluttua yllätyskoiruus tuli häntä heiluen autolle ja siitäkös paini koirien kesken alkoi.
Äkäisen isännän koira oli päättänyt lähteä omille teilleen - onneksi karjuva isänta ei tullut perästä. Koska vieras koira oli vanhenpi se olisi vienyt Nönön mahdollisesti mihin tahansa, meidän piti laittaa vierailija kiinni ja Nönö sai juosta vapaana kun lähdimme kulkemaan "talosta taloon" ja lopulta saimme selville koiran omistajan ja palautimme karkulaisen kotiinsa.