keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Ensikosketus tutkapantaan
Keskiviikkoaamu 30.11.2011 "valkeni" sateisena ja mustana vuodenajan mukaisesti mutta Nönö heräsi virkeänä ja touhukkaana kuten aina. Aamupalan jälkeen piti taas ottaa ensiaskelia metsästysammatin saralla. Martti kaivoi repustaan punaisen tutkapannan ja minä avustin kun laitoimme pannan Nönön kaulaan. Hupsista! vähän taitaa olla liian painava mutta ei auta kuin opetella vaan..... Minä voin olla kotona suht levollisella mielellä kun Nönön kulkua voi seurata satelliitin välityksellä puhelimen kartalta ja katoamista metsikköön ei tarvitse pelätä.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Tavallinen arki on ihan mukavaa
Valoa pimeyteen
Ensilumi valaisi mukavasti marraskuun muuten pimeää päivää. Nönö nautti isäntänsä kanssa vikellyksestä kodin lähimaastoissa ja minä vein neitokaista illalla pellolle ja koulun kentälle. Koiranpentu muistuttaa "ihmispentua" siinä, että joka paikkaan on mentävä juosten. Pienet lapset eivät malta kävellä mihinkään niin kauan kun virtaa riittää juoksemiseen, Nönökin tikuttaa pienillä jaloillaan niin kauan kunnes simahtaa kotona täydellisesti.
Odottamaton tilanne
Äsken ulkolenkkimme jälkeen talon yläovi aukesi ilmavirrasta kun itse olimme alakerrassa, emme tienneet avoimesta yläovesta mitään ennenkuin tulimme ylös ja huh...huh...koira ei ollut kadonnut vaan kellotti eteisen matolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viisas koira.
Konrad Lorenz kirjoittaa
Se elollinen olento, jonka sielunelämä sosiaalisen käyttäytymisen, tunteiden hienouden ja todellisen ystävyyteen kykenemisen puolesta on lähinnä ihmistä, siis inhimillisessä katsanossa jaloin eläin, on hyvin kehittynyt narttukoira. - Tässä tekstiä, joka on saanut vahvistusta tutustuessani pieneen Nönööni. Olen myös vakuuttunut siitä, että hyvä elämä pentuvaiheessa tuo kasvattajalleen kiitoksen koiran "aikuistuessa".
Ensilumi valaisi mukavasti marraskuun muuten pimeää päivää. Nönö nautti isäntänsä kanssa vikellyksestä kodin lähimaastoissa ja minä vein neitokaista illalla pellolle ja koulun kentälle. Koiranpentu muistuttaa "ihmispentua" siinä, että joka paikkaan on mentävä juosten. Pienet lapset eivät malta kävellä mihinkään niin kauan kun virtaa riittää juoksemiseen, Nönökin tikuttaa pienillä jaloillaan niin kauan kunnes simahtaa kotona täydellisesti.
Odottamaton tilanne
Äsken ulkolenkkimme jälkeen talon yläovi aukesi ilmavirrasta kun itse olimme alakerrassa, emme tienneet avoimesta yläovesta mitään ennenkuin tulimme ylös ja huh...huh...koira ei ollut kadonnut vaan kellotti eteisen matolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viisas koira.
Konrad Lorenz kirjoittaa
Se elollinen olento, jonka sielunelämä sosiaalisen käyttäytymisen, tunteiden hienouden ja todellisen ystävyyteen kykenemisen puolesta on lähinnä ihmistä, siis inhimillisessä katsanossa jaloin eläin, on hyvin kehittynyt narttukoira. - Tässä tekstiä, joka on saanut vahvistusta tutustuessani pieneen Nönööni. Olen myös vakuuttunut siitä, että hyvä elämä pentuvaiheessa tuo kasvattajalleen kiitoksen koiran "aikuistuessa".
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Saunamajuri
lauantai 26. marraskuuta 2011
Eipä ole yhtään uutuuden viehätystä
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Vieraita ja tavallista mukavaa
Tänään meillä kävi Riitta, Terttu ja Anni Nönöä katsomassa. Purenta oli niin huipussaan että pakko oli suojella vieraita ja viedä Nönö ulos "narun jatkoksi", onneksi Nönö osaa jo olla ulkona pieniä pätkiä kerrallaan.
Olen edelleen koirani lumoama ja harmittaa mennä huomenna töihin, jotenkin tuntuu että mitä enemmän koiruuteni kanssa pystyn olemaan sen helpompaa yhteiselo on (jos elo nyt ylipäänsä on oltava helppoa?!?). Toistaiseksi ulkoilu 8 metrisen flexin kanssa antaa aika sopivasti Nönölle juoksurauhaa, pellot, kumpareet ja puistikot ovat hauskoja lenkkipaikkoja ja vaihtelua metsämaastoon. Jossain tulevaisuudessa häämöttää varsinainen lenkkeily easysti rinnalla pururadalla.
| My name is Nönö and I enjoy to beat everything! |
| Koiranomistaja saa kukkakimpunkin koiramaisesti aseteltuna:) |
tiistai 22. marraskuuta 2011
Kaivan kaivan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)