Keskiviikko 7.10.2015

    Olen tässä ovella odottamassa emäntääni....tulis jo tahdon

    lenkille. Raikas syysilma houkuttaa ja koukuttaa, koska en

    nyt pääse lintumetsälle niin tyydyn normiulkoiluun.

Metsopoika kanahaukan jäljiltä

"Kuule Hippu tässä on metso, joka antaa hyvin haukkua, tosin ei nouse puuhun. Ainut huono puoli, ettei isäntä kylläkään näitä ammu ja paikalle tullessaan komentaa meidät pois ja noituu kanahaukat helvettiin."

Kanahaukkaa pidetään harvinaisena lintuna. Mutta yllä kuvatuista ja lisääntyneistä jäljistä päätellen niitä on ihan riittämiin. Haukan havaitseminen metsässä on erittäin vaikeaa, on se niin ovela lentelijä. Kananlintujen höyhennysjälkiin törmää nykyisin hyvin usein metsäreissulla. Etenkin poikueille tämä rosvo on erittäin tuhoisa.

Haukka on rauhoitettu aikoinaan lailla, kun laji oli vaarassa hävitä. Tilanne on muuttunut ja kanta vahvistunut. Siksi nyt olisi selvitettävä näiden haukkojen todellinen määrä ja päättää, kuinka paljon niitä lajin säilymisen kannalta tulisi olla. On alueita, joissa oli ennen hyväkin lintukanta, mutta näiden saalistajien pesiytyessä sinne, saa pystykorva haistella vain höyheniä tai ylläkuvattuja raatoja.

Kalifornian kallioita

    Emäntäni lomailee Kaliforniassa, alla kalliomaisemaa sieltä. Eipä näy metsoja eikä 

    teeriä, minä pidän enemmän kotoisista sekametsistämme...ilmakin taitaa olla ohutta?

Vanhoja aikoja muistellen

Kuva  1920- luvulta

Tässä sitä pesuetta on, äitini (Martti) toinen oikelta, eihän siinä muita tyttöjä olekkaan. Sota niitti tätäkin porukkaa. Siinä on myös pystykorvan alkuperinnettä. Ilme ystävällinen ja viihtyy seurassa, ulkomuoto vähän erilainen kuin nykyisin. Mutta ne oli hyviä lintukoiria. Taitaa nykyisinkin päteä ohje, minkä äitinini sanoi, jos viette pennun mukana, niin ei saa ampua kuin oksalle. Jokainen koiramies tietää mitä tuo lause sisältää. No tuosta säännöstä ainakin vanhampien koirien osalta luistettiiin.

Hipun elämänsä ensimmäinen

Hippu onnistui ensimmäisenä jahtipäivänä hienosti.

Kyllä piti juosta paljon, kun näitä lintujakin on niin pirun vähän, mutta sitten löytyi isännästä n.300 metristä ja hyvää haukkua 7 minuuttia ja kas, PAM! Siinä se on pikinokkani edessä. Nyt pitää vetää vähän henkeä, olihan tämä elämäni ensimmäinen.

Voi kun pääsis lintumetsälle

   

    Pidän emännästäni hyvää huolta, toivoisin pääseväni hänen

    kanssaan metsälle....sohvaperunaelämä ei ole meistä kummas-

    takaan mukavaa. Nyt vain sataa ja sataa.....

Rauhallinen hetki luonnossa

    Nautin pienestä hetkestä vapaudessa.