Urbaanibloggari ihmeissään

Tämä saalis osui kohdalle 23.10. metson taival tuli tiensä päähän. Emo ja "pikku-Nönö" tutkivat, nuuhkivat ja toimivat kuten kunnon lintukoirien pitääkin. Allekirjoittanut on ihmeissään kun Nönö lähtee isäntänsä kanssa "salomaille" niin lähes aina on tuliaisina herkkuja, joista ennen olen kuullut vain puhuttavan. Primitiivistä hommaa.....koiran ja isännän yhteistyötä parhaimmillaan.

Kämpillä ja korven keskellä

Lopenuupuneet kämpillä.

Miten voikaan olla näin suuri metsä!

Täällä olen ypöyksin luonnon keskellä! Nautin suunnattomasti vapaudesta!

Ykkösherkku emännälleni

Tässä on minun ajamani teeri hienosti pakattu vakumiin ja odottaa päätymistä herkuttelijoiden suihin. Minä olen saanut osuuteni jo metsässä.

Olen ollut monta päivää Lulun ja emoni kanssa metsällä ja leikkimässä. Nyt väsyttää ihan tajuttomasti, en jaksa kuin olla vaaka-asennossa.

Hirvimetsällä

Eväsrepun antimet kiinnostavat aina - mitenkäs tuosta riittää meille kaikille....

Saalis on saatu ja odottaa jälkikäsittelyä. Ensinäkemältä Nönö lähti karkuun hirviä mutta kuvan hiljaiset herättävät uteliaisuuden.

Näinkö tässä kävi!

Metsästys on uuvuttavaa

.

Tänään 16.9. olen uurastanut monta tuntia ja tehnyt muutamia näköhavaintoja linnuista. Pari kappaletta teeriä sain haukun päähän mutta... lintupaistia ei kuitenkaaan saatu vain paljon raitista ilmaa - lepään vähän.

METSO putosi - olen onnistunut päätehtävässäni

Vähän on kuva "tärähtänyt" mutta hieno todiste Nönön taidoista. Saalishan näyttää melkein yhtä isolta kuin saalistajakin.

Nönö 1 vuotta ja juhlasaalis

Tarkkailen ympäristöä.....joitakin harvoja ohikulkijoita haukun vähän....naapurin kissolle annan "kyytiä", tosin ovat oppineet jo kiertämään minut kaukaa!

Odottelen jotain tapahtuvaksi.....isäntäni pyörii auton luona....kohta pääsen varmaan metsään!

Toiveeni toteutui ja pääsinkin ihan uuteen ja ennen näkemättömään metsikköön ja sain järjestettyä isännälleni oikean "jytkyn". Kas kun pikinokkani nuuhkaisi metsästä oudon hajun, joka osoittautui supikoiraksi. Pistin täyden rähinän päälle ja aloitin hurjan takaa-ajon - ojassa vesi senkun lotisi kun painelimme peräkkäin. Takaa-ajettu piiloutui lopulta kiven lohkareen alle ja isäntäni avustuksella lähetin luontokappaleen matkalle, jolta ei paluuta ole. Se oli exodus supikoiralle! Yksivuotispäiväni kruunasi yllättäin supikoira.....tätä kokemusta sulattelenkin jonkin aikaa.

Katson kauniisti ja saan kehuja:) Alkaisipa jo metsätyskausi, sitten pääsen emoni kanssa lintuhaukulle.
Luonnonmukainen ja paras olotilani on metsän siimeksessä, emäntäni haluaa vain kuvata minut kukkien keskelle.....okei....kuvatkoon näin syntymäpäivänä.