Kaikenkarvaiset ystäväni

Mustallalammella riittää kavereita,  kuvassa tutustun Oivaan. Oiva on MVA, KVA ja KARH-1 eli muotoa ja metsästystaitoa on.Oivalle kelpaa metsästä "vain" hirvet ja karhut Kyllä näyttää kaveri vahvalta ja rohkealta, minua kohtaan on kuitenkin ystävällinen ja lempeä:)

Ihmisillä olisi opittavaa lemmikeiltään, jotka rientävät aina häntä heiluen ja iloisesti omistajansa luo. Ajatella jos ihmisetkin aina ilahtuisivat kohdatessaan lajitovereitaan eivätkä näyttäisi "hapankaalimainoksilta" kylläpä olisi elämä paljon miellyttävämpää  kaikille. No, tämä on tällaista juoksuajan pähkäilyä - taas nukuttaa ja ruoka ei maistu - ehkä lepään vähän.

Hirvenluu

Hirvenluun kimpussa aika vierähtää rattoisasti, emo-Nönö ja pikku-Nönö tutkapannassaan. Kuva on otettu hoitoviikolla helmikuun alussa.
Tänään isäntäväki vietti reilut 3  tuntia ladulla, arvasin jo aamusta että näin käy kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jaksan kyllä odottaa kun tiedän pääseväni iltapäivällä ja illalla lenkille. Juoksu tekee minut vähän "uniseksi", siispä lepään.

Björn

 Tämä tyyppi, 200 kg, on asustanut Ruokolahden ja Puumalan rajamailla.
En ihmettele yhtään jos Ruokolahden leijonalle on tullut äkkilähtö!,

Erikoisnäyttely Imatralla 18.3.2012

ROP-pentu, BIS-pentu 2, KP. Siinäpä Nönön komea sarja palkintoja. Ihana Nönö - oli palkintoja tai ei.

Kuvassa Tanja ja Nönö suorittamassa osuuttaan.
Nyt on ihan mustaa valkoisella tuomarin kirjoittamana se, mikä on ollut minulle päivänselvää koko ajan eli Nönöllä on rauhallinen käytös ja hänellä on erittäin kaunis pää ja ilme. Nönöllä oli tosi paljon tapahtumia viikonloppuna kun piti touhuta emon kanssa ja olla näyttelyssä ja juoksukin alkoi samanaikaisesti. Pieni koira oli kotiin tultuaan ihan totaalisen uupunut, onneksi unta sai vedellä ihan rauhassa kellon ympäri. Nyt minä lähden viemään söpöliinin pienelle lenkille.

Psykologiaa ja fudista

Usein sanotaan että koira ja omistaja muistuttavat hämmästyttävästi toisiaan ....ehkä näin  onkin,esimerkkejä löytyy valtakunnan huipulta lähtien. Lennu ja Sauli vuorottelevat lööpeissä ja aina ei pysy perässä kumpi on kuvassa:) (vitsi!). Olen huomannut että koiran kanssa kulkiessani saan juttukavereita ihan eri tavalla kuin yksin liikuessani, Nönö tietysti herättää ihastusta ohikulkijoissa. Ei liene yllätys että se miten omistaja kohtelee koiraansa kertoo paljon omistajan luonteesta. Tänään tuli vastaan parikin isoa saksanpaimenkoiraa ja emännät osasivat tosi hyvin johtaa koiransa Nönön ohi niin etteivät ne haukkuneet yhtään. Minä en saa Nönöä helposti pysymään coolina, olenkin vasta ollut koirani kanssa n. puoli vuotta ja luonteenkin kanssa on vähän niin ja näin. Edesmennyt äitini totesi aikanaan että olen niin äkäinen että jos seinään heittää niin kiinni tarttuu....mutta Nönöä olen kasvattanut pääasiassa hyvällä. Pahalta kuulostaa kun joskus näkee kuinka koiraa lyödään tai muuten kohdellaan kaltoin tavalla, joka on kaukana "kasvatuksesta".

Tänä iltana kävin fudisharkoissa koulun kentällä.

Olis vähän enemmän haastetta jos olisi vastapuolellakin joku pelaaja!

Aavistus keväästä

      

                          

Tein juuri pitkän ulkoilulenkin Nönön kanssa, kirmasimme jäällä (hanki kantoi) ja vaelsimme metsässä ja kipitimme katuja. Nykyään minä saan kuoria "kerman päältä" kun Nönön päivärytmi on säännöllinen - minun tehtäväksi jää yleensä vain iltalenkki:) Eipä mennyt tämäkään lenkki ilman ihastuksen huudahduksia Nönön kauneudesta!

Tätä en saisi tehdä - mutta jotain muutosta on tapahtunut ja pakko nuuhkia kun puhuvat kevään tulosta. Enhän minä ole näynyt vielä yhtään kevättä, mitähän se tarkoittaa - toivottavasti herkkuja!

Takauma kuten elokuvissakin

Sydäntenmurskaajan katse ja olemus!