Aavistus keväästä

      

                          

Tein juuri pitkän ulkoilulenkin Nönön kanssa, kirmasimme jäällä (hanki kantoi) ja vaelsimme metsässä ja kipitimme katuja. Nykyään minä saan kuoria "kerman päältä" kun Nönön päivärytmi on säännöllinen - minun tehtäväksi jää yleensä vain iltalenkki:) Eipä mennyt tämäkään lenkki ilman ihastuksen huudahduksia Nönön kauneudesta!

Tätä en saisi tehdä - mutta jotain muutosta on tapahtunut ja pakko nuuhkia kun puhuvat kevään tulosta. Enhän minä ole näynyt vielä yhtään kevättä, mitähän se tarkoittaa - toivottavasti herkkuja!

Takauma kuten elokuvissakin

Sydäntenmurskaajan katse ja olemus!

Baanantarkastus

Hiihtolatu on ihmisiä varten mutta minä voin käydä isäntäni kanssa tarkastamassa ladun kunnon ennen hiihtoa. Tiedän että isäntäni ja emäntäni tykkäävät suksia jopa useita tunteja kerrallaan, silloin minä odotan takapihalla ja seuraan naapurieni touhuja......saatan ottaa välillä kopissani nokoset.

Kas, onhan täällä muitakin. Koiralta vaikuttaa...
Onneksi pääsen kohta jäälle ja vapaana juoksemaan ja nuuhkimaan tuulen tuomia tuoksuja.

7 kuukauden ikä lähestyy

Nopeasti on aika kulunut ja Nönö on saavuttanut oikean "kokonsa". Arki on säännöllistä: aamulenkki, narun jatkona pihalla, päivälenkki, narun jatkona pihalla, iltapäivälenkki, narun jatkona pihalla ja iltalenkki jne. joka päivä on tietysti tupaelämää sopiva annos. Yöt Nönö voisi nukkua kopissaan mutta mehän pidämme koiran mielellämme makuuhuoneen lattialla tai jopa vieressä. Metsästysvaihe saa vielä odottaa....kyllä Nönö osaa jo ottaa "pultteja" jänisten ym. perään.

Matkailua

Kaksi karvakuonoa tekee tuttavuutta.

 Viiveellä tulee tämä tarina mutta tulee kuitenkin.... Itävallan kuvamateriaali valitettavasti tuhoutui ja vain puhelimesta löytyi muutama otos, olkoot ne nyt sitten Nönöblogissa muistona. Pensionaatissamme oli parikin koiraa ja kuvan pieni oli oppinut  pehmoleluksi. Se kellahti aina silitysasentoon kun lähestyin sitä ja olihan se veikeä kun tulimme hiihtämästä niin vastaanotto oli aina ystävällinen, hännän heilutuksineen.

Lunta Seefeldissä lähes puolitoista metriä. Kuvassa eka päivän tutkimusmatkailua ympäristöön. Eipä ollut pitkä matka majoituksesta Olympia-alueen hiihtoladuille ja hiihtokoulun yhteydessä oli hyvät ja lämpimät tilat säilyttää varusteita lukollisessa kaapissa - ilmaiseksi.  Hiihtokoululaisia oli jonoiksi asti ja muitakin ihmettelijöitä esim. minulta kysyi eräs nainen että olinko ollut hiihtokoulussa vai osasinko ihan "itse" hiihtää - I said that I can, I am from Finland:)             Alueelta löytyi myös Olympiavoittaja Eero Mäntyrannan kuva vuodelta 1964.  

Karkuteillä

Tänä aamuna Nönö otti hatkat pari kertaa ja pisti vipinää minun aamutoimiini. Onneksi korkeat lumikinokset vähän toppaavat karkulaisen matkantekoa ja koira ei päässyt ihan joka pihalle.Minä ramppasin yöpuvussa ovelta ovelle ja huomasin kauhukseni etten pysty viheltämään ja pillikin oli kadoksissa - voi hitsi. Isäntä murahteli nurkan takana ja paineli luuta kädessä koiruuden perään - ja - huh - sai lopulta kiinni:)
Jos tästä haluaa huumoria repiä niin meillä ajetaan onneksi vain koiraa luuta kädessä, viikonloppuna naapurin emäntä paiskasi luudan isäntänsä otsaan....

Sunnuntain rauhaisaa kotielämää

Olen menossa ylöspäin - nämä rappuset olen osannut kiivetä jo heti kun muutin tähän taloon.

Portaiden välistä on hyvä vahtia mitä alakerrassa tapahtuu.

Lepään aina joskus leikkien välillä.

On hauskaa kun emäntäni tykkää minusta ja silittää, sen olen ymmärtänyt että minun kannattaa vähentää puremista.