Liikkeellä luonnossa

Oma metsä oma lupa

Kaivetaan ja nuuhkitaan kilvan.

 

 

Metsä on koiralle ja ihmiselle rauhan tyyssija:)

Vauhtiviikonloppu Jekun kanssa

Novascotiannoutaja Jekku Kesärannassa. Ensi kesänä uimme tässä rannassa.

Jekku ja Sanna tulivat Espoosta käymään Mikkelissä, junakyyti onnistui kaveruksilta ihan hyvin. Lauantaina kävimme Kesärannan maastoissa ja koiruudet saivat irrotella oikein täysillä, voi sitä remmakkaa ja myllerrystä. Aika tasapäisiä olivat leikeissään, ehkä Jekku hiukan isompana oli vähän vahvempi kuin Nönö. Sanna on muutenkin jaksanut määrätietoisesti kouluttaa koiraansa esim. kulkemaan rinnalla ja muutenkin tottelemaan. Nönö on saanut olla täällä "maaseudulla" enemmän irti ja meillä on vielä kova työ saada se kulkemaan rinnalla. Minä vielä haaveilen että Nönö joskus hölkkäisi minun kanssa lenkillä niin ettei muita koiria ja ihmisiä tarvitsisi koko ajan nuuskia. Tärkeintä tietysti on opettaa Nönö metsästämään ja se on Martin tehtävä. Mutta vielähän molemmat koirat ovat leikki-ikäisiä ja tärkeintä vapaa temmellys ja hyvä hoito.

Murkkupesällä

Siisteyskasvatusta

Tassuja voi yrittää kuivata. Hupsista kuvat meni
päinvastoin....se on sitä perjantai-illan huumaa:)

Iltapesut, laventelisaippualla lähtee kurat töppösistä.
Kaikkeen sitä pitää totutella ennen kuin isoksi koirak-
si tulen. NUKUTTAA....silmät jo luppasee.

Vielä on kesää jäljellä - häh!

Todentotta marraskuun 10. päivä kesäkukat kukkii.

Manikyyri ja pedikyyri

Painia mamman kanssa!

Nönön kynnet ovat saaneet kasvaa rauhassa kun me hoitajat olemme arastelleet tarttua kynsisaksiin, eilen kuitenkin selvitimme senkin operaation - joten kuten. Minä pitelin kiinni ja Martti käytti saksia, ei onneksi käynyt kuten elokuvassa "koiran kynnen leikkaaja".
Vähitellen olemme saaneet opetettua myös ulkoelämää "narun jatkona" takapihalla.
Tänä aamuna Nönönen nukkui ulkona aamu kolmesta - aamu kuuteen. Minä jo säikähdin herättyäni että onko meillä koiraa enää ollenkaan kun oli niin hiljaista mutta onneksi oli ja siis on.
  

Mamman pusuttelua - ja sitä riittää!

Viiden minuutin kyläreissu pikku Paavon luona

Näin pienenä ei malta olla hetkeäkään paikallaan. Paavo on kyllä tomera miehen alku, vähän arastelee minua kun olen niin vikkelä liikkeissäni ja minulla on TERÄVÄT hampaat. Uudessa paikassa on liikaa uusia asioita en jaksa vielä keskittyä, pääsispä ulos. Okay Nönö - lets go out! Menimme vierailun jälkeen Kalevankankaan maastoon nuuhkimaan:)