Vahtikoiran hommissa

Uneliaisuus veisi voiton jos pihalla ei olisi liikettä. Pakkohan tässä on vahtia pitää kun Jekku voi käyttäytyä ihan miten vaan ja on ilmiselvä uhka luupiiloilleni....

Kuvasarja ihana Nönö

Kotipihalla on nyt elämää........JEKKU hyörii.....

Tarkkailen ympäristöäni:) Olen aika cool!

Elämän äänet saavat minut suorastaan höristämään pystykorviani:)

Murisen tarvittaessa.....

Lisään ääntä ja PUREN jos tarve vaatii.....

Löytöeläintalon kautta kotiin

Tänään Nönön seikkailut aiheuttivat ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja aikataulukiemuroita. Isäntä ja koira "eksyivät" toisistaan joten Nönö palasi autolle odottamaan.  Aktiivinen lenkkeilijä tapasi Nönön auton viereltä ja vei löytöeläintaloon. Isäntä, aikansa etsittyään, tajusi mennä löyteläintalolle, jossa kukaan ei tullut avaamaan ovea.........no, toisella käyntikerralla ovi aukeni ja pieni pikinokka viivana autoon. Selvisimme säikähdyksellä!
Tulimme siihen tulokseen että Nönön "pasmat menivät pitkän viikonlopun aikana sekaisin kun kävimme 4 päivänä peräkkäin kaikki kolme yhdessä lenkillä ja Nönö tottui siihen että sekä isäntä että emäntä ovat lenkillä yhdessä. Nönö ei muuten jätä koskaan allekirjoittanutta, jos isäntä menee edellä Nönö talutushihnassa tai irti niin Nönö pistää jarrut päälle ja odottaa jos jään jälkeen....:)

Kevätriemuja 21.4.2013

Eipä enää jäille.....uteliaisuus pakottaa kuitenkin kokeilemaan josko vielä kantaisi! Tänään pääsin Kesärannassa juoksemaan vapaana ja kyllä teki hyvää...rantoja pitkin, peltoja pitkin ja metsän siimeksessä - omassa elementissäni. Saareen on parasta mennä sitten kun vedet on vapaana.

Vanha otos "joskus haluan olla rauhassa"

Pentumuisteloita! Näin rospuuttokelien aikaan ei ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa blogiin, neljän tuhannen katselun raja on kuitenkin ylittynyt - ihmeekseni! Nönön luonne on kehittynyt aina vaan parempaan suuntaan. Rauhallisuus ja terävä tarkkailu ovat päivittäistä käytöstä. Juuri äsken olimme lenkillä ja muut näkemämme koirat eivät Nönön askellukseen juurikaan vaikuttaneet. Keli oli todellinen koiranilma, vettä satoi ja polut ja kadut kuraisia. Ulkoilimme kuitenkin reilun tunnin ja lenkin jälkeen - jalkasuihkuun!!! Mutta ihana koiramme ei ollut siitä moksiskaan - namia tuli hyvästä käytöksestä:)

Taas uusi hoidokki

Pikkuveljeni Jeri ja minun Rietta Mustalammen "leopardin nahalla":)

Pakkaspäivän lepohetki

Sain juuri lounaaksi poroa, hirveä ja villisikaa.....huh huijaa otanpa pienet ettonet!

Pikinokka kaunotar rauhassa kotioloissaan.