Luu löytyi sittenkin

Luu oli "lumimassojen" alla mutta löytyi kuitenkin. Kiva juosta hulmuta luun kanssa:)

 

Kotipihalla 9.2.2013

Nönön leikattu takajalka on kuvassa jo lähes "normaalin" näköinen, kunhan karvoitus vielä palaa ennalleen niin taas mennään:) Kaunis on pikinokkamme ja aina valmis leikkiin.....lintujen tarkkailu on tehtävä tähän aikaan vuodesta virtuaaliympäristössä.....

Koirankynnenleikkaaja

Jatkoa muistojen helminauhaan.....
Tänään Nönön hieno luonne tuli taas esiin. On tullut aika leikata kynnet kotioloissa, edelliset kerrat on hoitunu lääkärireissuilla ihan huomaamatta. Martti sai Nönön hiljentymään paikoilleen puhumalla rauhallisella äänellä ja naps, naps välillä kiitosnamia ja pieniä kierroksia ja taas naps, naps.. Hienosti Nönö luottaa isäntäänsä, minun sielu ei kestäisi yhtään lievääkään "väkivaltaa" koiramme käsittelyssä.
Mertsiltä ei leikkaaminen onnistunut.....Sakke puri!

Toinen pistos

Tänään Nönö kävi taas lääkärin vastaanotolla. Tohtori pisti niskaan ainetta, joka "voitelee niveliä". Kuntoutuskävely lumihangessa jatkuu ja vauhdittaa toipumista - niin me ainakin uskotaan. Muuten Nönö petraa vaan täydellisyydellään, käytös on rauhallista ja tarkkailukatse lumoaa ja saa isäntäväen heltymään namin antamiseen...

Nönön pikkuveljet 1,5 kk ikäisinä

Pienet veljekset ovat saaneet jo vähän ulkomuotoonsa aavistuksen aitoa pystistä, korvat ovat pystyssä ja pikinokka tummine silmineen tekee "pärstäkertoimesta" vastustamattoman:) Kuva on kasvattaja Tanjan kokoelmista. Kohtapuoleen koittaa veljeksille lähtö uuteen kotiin.......kukapa ei noita velikultia ottaisi.

Nönön viikonloppu on mennyt omaa ihmislaumaansa vahtien, iltaohjelma toistuu turvallisen samanlaisena.   Päivän ulkoilujen ja jalan kuntoutuksen jälkeen televisiota voi katsella kurkistamalla aina silmäluomien lomasta oisko kuvissa nelijalkaisia tai kuuluko haukku. Välillä pitää olla emännän kupeessa ja välillä isännän....

Vihdoinkin aurinko paistaa ja jalkavaiva helpottaa

Käyn jäällä kuntouttamassa leikattua jalkaani, "reisilihakseni" on päässyt kutistumaan käytön puutteessa. Nyt pääsen talven ensimmäisten auringonsäteiden loisteessa jäälle lumihankeen harjoittelemaan neljällä jalalla kävelyä ja tietysti juoksua. Nautin liikunnasta ja terveestä elämästä, myös turkkini on vahvistunut ja saanut hyvän kansallisaarteelle ominaisen punaisen värin.

Onpa täällä ollut hiihtäjiäkin liikkeellä - ai, minua kuvataan - olen siis hetkisen paikallani:)

Kova ääni kuuluu tuolta järven toiselta laidalta.....juna!

Vapaus on kaikkein parasta - saan tehdä ihan ensimmäiset jäljet tähän paikkaan.

Ensikosketus Nönöllä myös elävään karhuun

Kuvassa viime syksynä ammutun karhun talja, joka hiukan kiinnostaa. Varsinainen yllätys tuli Nönölle törmättyään Puumalan salomailla talviunia vetelevään emokarhuun, jolla oli vastasyntyneet pennut. Emo Nönö haukkui petoa melko läheltä, mutta pikku Nönö piti varmuudella otukseen 50m:n hajuraon. Tilanteesta poistuttiin nopeasti ja jätettiin luontokappele omaan rauhaansa.