Kevätväsymystä

Nönön juoksu on hiipumaan päin ja jälkimaininkina näyttää olevan väsymystila. Uni maistuu sisällä ja ulkona "normaalia" enemmän. Lähitalojen uroksillakin on siis odotettavissa helpompia aikoja:)

Arki on alkanut ja loma on taas takanapäin. Matkamme aikana Nönö oli päivittäinen puheenaihe ja pohdiskelun kohde - miten mahtaa pärjäillä. Uniini Nönö ilmestyi myös, pieni koira nielaisi ison luun ja minä säikähdin että tukehtuukohan se nyt ja aloin soittamaan Martille, joka ei vastannut puhelimeen - ei sitten millään - tyypillistä unihässäkkää.  Lopulta luu meni "silminnähden" Nönön nielusta läpi! Unen jatkuessa yht'äkkiä musta koira ilmestyi lähettyvilleni ja työnsi kielensä minun suuhuni.......ja seuraavana päivä iski vatsatauti:) Muutama päivä menikin sitten toipumiseen.

Pienet kaverukset Mona ja Nönö

Välillä leikin Monan kanssa ja välillä syön:)

Lattialla oikoo väsynyttä jalakoo.....

Uupunut hoidokki on palannut kotimatolle kellimään. Tällä kertaa isäntäväen loma kesti toista viikkoa ja Nönö pääsi taas Mustalle lammelle emonsa kanssa seikkailemaan.... jo eka aamuna pariskunta oli ottanut ohjakset omiin käsiinsä ja, hankien kantaessa, taivaltaneet Romuvuorelle ja Juralammelle = korpeen. Tutkapanta oli onneksi pikku-Nönöllä kaulassa ja sen avulla Antti paikallisti kaksikon ja toi pihapiirin takaisin. Nönön juoksun takia kaveruksia ei voinut enää päästää yhdessä seikkailemaan vaan tarhaelämäänkin piti taipua.

Kaikenkarvaiset ystäväni

Mustallalammella riittää kavereita,  kuvassa tutustun Oivaan. Oiva on MVA, KVA ja KARH-1 eli muotoa ja metsästystaitoa on.Oivalle kelpaa metsästä "vain" hirvet ja karhut Kyllä näyttää kaveri vahvalta ja rohkealta, minua kohtaan on kuitenkin ystävällinen ja lempeä:)

Ihmisillä olisi opittavaa lemmikeiltään, jotka rientävät aina häntä heiluen ja iloisesti omistajansa luo. Ajatella jos ihmisetkin aina ilahtuisivat kohdatessaan lajitovereitaan eivätkä näyttäisi "hapankaalimainoksilta" kylläpä olisi elämä paljon miellyttävämpää  kaikille. No, tämä on tällaista juoksuajan pähkäilyä - taas nukuttaa ja ruoka ei maistu - ehkä lepään vähän.

Hirvenluu

Hirvenluun kimpussa aika vierähtää rattoisasti, emo-Nönö ja pikku-Nönö tutkapannassaan. Kuva on otettu hoitoviikolla helmikuun alussa.
Tänään isäntäväki vietti reilut 3  tuntia ladulla, arvasin jo aamusta että näin käy kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jaksan kyllä odottaa kun tiedän pääseväni iltapäivällä ja illalla lenkille. Juoksu tekee minut vähän "uniseksi", siispä lepään.

Björn

 Tämä tyyppi, 200 kg, on asustanut Ruokolahden ja Puumalan rajamailla.
En ihmettele yhtään jos Ruokolahden leijonalle on tullut äkkilähtö!,

Erikoisnäyttely Imatralla 18.3.2012

ROP-pentu, BIS-pentu 2, KP. Siinäpä Nönön komea sarja palkintoja. Ihana Nönö - oli palkintoja tai ei.

Kuvassa Tanja ja Nönö suorittamassa osuuttaan.
Nyt on ihan mustaa valkoisella tuomarin kirjoittamana se, mikä on ollut minulle päivänselvää koko ajan eli Nönöllä on rauhallinen käytös ja hänellä on erittäin kaunis pää ja ilme. Nönöllä oli tosi paljon tapahtumia viikonloppuna kun piti touhuta emon kanssa ja olla näyttelyssä ja juoksukin alkoi samanaikaisesti. Pieni koira oli kotiin tultuaan ihan totaalisen uupunut, onneksi unta sai vedellä ihan rauhassa kellon ympäri. Nyt minä lähden viemään söpöliinin pienelle lenkille.