Kaunotar Nönö

Sympaattinen koiramme.

Pystykorvien ulkoilupäivän kuvasatoa Tanjalta

Äiti-Nönö, Riku ja keskellä pikku-Nönö.

Hei, ei saa jätää minua.....

Katse vasempaan PÄIN!

Nönö hoidossa ja isäntäväki ladulla

Nokian C7 ei suostunut viikko sitten yhteistyöhön kanssani kun yritin lentoasemalla saada blogia päivitettyä, oheisen kuvan lisäysyritys pysäytti aina toiminnon....eipä sitten auttanut muu kuin nousta Lufthansan koneeseen ja siirtyä Seefeldin laduille ja veisata tekniikalle viis:)

Martti kyseli joka päivä Nönön kuulumiset, vähän oli aluksi iltaisin ollut nukahtamisvaikeuksia  mutta parin yön jälkeen pikku Nönö oli osannut nukahtaa emo Nönön viereen sohvalle. Päivisin koiruudet saivat nauttia toistensa seurasta ja totutella yhteistyöhön tulevia metsästysreissuja varten.

Viereinen kuva on kuin suoraan vanhan ajan postikortista, uunin vierestä puuttuu vain lumiset huopikkaat, pipot ja lapaset. Kuvan on meille lähettänyt Nönöjen kasvattaja Tanja.

Veljeni Riku

Nönöllä on 3 veljeä ja yksi niistä on kuvan Riku, yhdennäköisyys on mitä ilmeisin...hih :):)

En ole nähnyt Rikua kuin vastasyntyneenä pienokaisena, kuvassa näyttäisi olevan aikamoinen jytky! Ehkäpä urospuoliset pystykorvat ovat vähän rotevampia, minäpä olen huono arvioimaan kun ei ole mitään muuta kokemusta koirista kuin näköhavainnot yleensä.
Linnunsulka on suussa - oiskohan lintukoira-aapisen opit menneet jo perille. Riku saa elää "ison luonnon keskellä" vapaana, Nönö joutuu väistelemään autoja ja äkäisiä kulkijoita (joskus), onneksi enimmäkseen vastassamme on ystävällisiä kansallisaarteen ihailijoita.

Nukutettu ja punnittu Nönö

Tänään Nönö kävi lääkärissä ja kaksi hammasta piti poistaa. Nyt uudet hampaat kasvavat toivottavasti oikeaan asentoon. Nukutuksen jälkitila vaatii tarkkailua ja pehmeää ravintoa. Myös kasvattajien pitää yrittää "kääntää" kasvavia hampaita oikeaan suuntaan.?!?

Punnitus näytti jo 8,9 kiloa, hyvin sopivasti on kasvanut Nönönen. Lääkäriaseman henkilökunnalle voi ladella kiitoksia kun kynnetkin oli leikattu ja iha pyytämättä. Kokonaisvaltaista hoitoa pienelle vintiölle.

Taas lisävahvistusta Nönö viisaudesta

Tänä aamuna saimme antaa kiitoksia koirallmme oikein tosissaan. Olen jo monta kertaa kirjoittanut että Nönö ymmärtää puhetta ja taas saimme asialle vahvistusta. Koiruus vei aamulla taskustani kännykän ja kiidätti sen tapansa mukaisesti toiseen huoneeseen jätystettäväksi. No, minä kokeilin pientä koiraani ja hihkaisin "tuo tähän käteen" ja uskomatonta Nönö toi viivana kännyn käteeni. Voi jukra!

Pakkanen sai meidät tänään lähtemään kaupoille shoppailemaan ja ostimme Nönölle sekä juhla- että arkipannan, juhlapanta on vaaleanpunainen ja helmin koristeltu....hih...saatte epäillä järenjuoksuani ihan vapaasti?!? Olen todennut jo vuosia sitten "etten kasva aikuiseksi ikinä", näin olen julkisesti taannut itselleni ikuisen kasvun mahdollisuuden:) Myös hammastahna ja -harja hankittiin, yritämme ainakin huolehtia Nönön hampaista, sehän on tietysti vain viitseliäisyydestä kiinni. 

Untenmailla portailla

Pikkuinen valvoo ja emo nukkuu. Nönön palattua kotiin uupumus oli valtava, näin jo heti koiran silmistä että kaikki vauhti oli karsiutunut perjantai-illaksi pois. Tunsinkin valtavaa myötätuntoa - Nönöllä oli yhtä kokonaisvaltainen väsymys päällä kuin minulla aikanaan eka maratonin jälkeen. En jaksanut muuta kuin oikoa kinttujani vaaka-asennossa ja samaa teki Nönö. Pieni koira oli käytännössä koko illan kyljellään ja vatsallaan matolla  venyttelen välillä koko kroppaansa. Ruokakaan ei maistunut ennen kuin yöllä, ihan kuin ihmiselläkin suuren uupumuksen vallassa nälän tunne katoaa - toki se tulee myöhemin kaksinverroin takasian.