Hirvimetsällä viikonloppuna

Kaverukset ilakoivat Mustallalammella.

Nönö ja Lulu lempipuuhassaan riistan kimpussa. Lulu on topakka koiranpentu ja pitää Nönön vauhdissa.

Tämä näyttää pölhöpäältä tai syötävältä - riippuen katsojasta!

Isäntäni Martin nimipäivät Vesileppiksessä

Tänä viikonloppuna ei ollut metsäretkiä ollenkaan. Minä odotin Mersussa, johon minulle tuotiin ruokaa ja vettä,  välillä pääsin pienelle lenkille narun jatkona. Ympäristö oli ihan uusi, outo ja täynnä uusia hajuja ja ääniä. Rakennus, johon minä pääsin sisälle kaikui ja siellä oli paljon ihmisiä.  Pelkäsin etenkin korkeaa ja liukasta portaikkoa, onneksi emäntäni tajusi tilanteen ja kantoi minut yläkerran huoneeseen. Huoneessa voin myös levätä ja ruokailla. Yllättäen kuulin koiran haukkuvan seinän takana - olin pakotettu tarkkailuun - uh...uh..uh!

Tämä Vesileppis on lemmikkiystävällinen paikka, sain olla viikonlopun isäntäni ja emäntäni kanssa eikä minun tarvinnut mennä "hoitoon". Nukuin tässä sängyssä - ihan makeasti sen jälkeen kun naapurihuoneen koiruus ymmärsi olla hiljaa:) Ihmiset voivat täällä viettää aikaa kylpylässä ja hiihtää areenassa......kai niillä on hauskaa harrastustensa parissa. Minä joustan joskus - olen varma että pääsen taas joku päivä metsään....

Nyt joutuu haukkumaan television lintuja

Partakorppikotka pesässään - isolta näyttää:)

Aina emo ruokkii jälkeläisiään - komeanokkaisia ovat. Näitä en ole nähnyt livenä!

Jekku kylässä pyhäinpäivänä

Hirvenluuta parempaa ei voisi ollakaan!

Suorastaan hartaudella nautin näin harvinaiset antimet:)

En välitä vaikka Jekku ahmii herkkujani.....on se kyllä niin voimakas ja sukkela liikkeissään!

Metsän antimet jalostusvaiheessa

Uunissa muhitettu hirven niska odottaa pääsyä keittoon.

Lihan tuoksu tuo veden kielelle - aivan varmasti saan aikanaan noita luita kaluttavaksi.
Ikinä en ota pöydästä mitään, nyt vähän esitän valokuvausta varten.....

Lumitilanne lokakuun lopulla 2012

Talventulon olen jo kerran elämässäni nähnyt. Taitaa tietää minulle elämää "narun jatkona" kun metsälle ei niin vain enää pääse. Toisaalta nautin oman tutun ympäristäni tarkkailusta nyt kun olen ollut täältä paljon pois.

Kanalintujen metsästys loppui

Nönö uurasti eka syksynsä metsällä oikein tosissaan:) Saaliit ylitti allekirjoittaneen toiveet ja parasta herkkua ovat tietysti teeri ja metso. Täytyy taas tutkailla marttojen riistaruokaohjeita ja soveltaa viikonlopuksi teerestä gourmetateria.
Valkea lumi ja täysi kuu ovat tuoneet tämän lokakuun lopulle hiukan valoa ja helpotusta pimeyteen.
Blogi toimii hyvin sääpäiväkirjanakin, vuosi on kulunut ja kuvista näkyy vuodenaikojen vaihtelu eikä tarvitse kiistellä menneistä keleistä.
Pieni koira on uupunut ja laihtunut langanlaihaksi. Toinen takajalka on kipeä ja kasvattajalta tuli vinkki että Nönön voisi viedä fysioterapetille jos häneltä saisi "jumppaohjeita".