Kanalintujen metsästys loppui

Nönö uurasti eka syksynsä metsällä oikein tosissaan:) Saaliit ylitti allekirjoittaneen toiveet ja parasta herkkua ovat tietysti teeri ja metso. Täytyy taas tutkailla marttojen riistaruokaohjeita ja soveltaa viikonlopuksi teerestä gourmetateria.
Valkea lumi ja täysi kuu ovat tuoneet tämän lokakuun lopulle hiukan valoa ja helpotusta pimeyteen.
Blogi toimii hyvin sääpäiväkirjanakin, vuosi on kulunut ja kuvista näkyy vuodenaikojen vaihtelu eikä tarvitse kiistellä menneistä keleistä.
Pieni koira on uupunut ja laihtunut langanlaihaksi. Toinen takajalka on kipeä ja kasvattajalta tuli vinkki että Nönön voisi viedä fysioterapetille jos häneltä saisi "jumppaohjeita".

Urbaanibloggari ihmeissään

Tämä saalis osui kohdalle 23.10. metson taival tuli tiensä päähän. Emo ja "pikku-Nönö" tutkivat, nuuhkivat ja toimivat kuten kunnon lintukoirien pitääkin. Allekirjoittanut on ihmeissään kun Nönö lähtee isäntänsä kanssa "salomaille" niin lähes aina on tuliaisina herkkuja, joista ennen olen kuullut vain puhuttavan. Primitiivistä hommaa.....koiran ja isännän yhteistyötä parhaimmillaan.

Kämpillä ja korven keskellä

Lopenuupuneet kämpillä.

Miten voikaan olla näin suuri metsä!

Täällä olen ypöyksin luonnon keskellä! Nautin suunnattomasti vapaudesta!

Ykkösherkku emännälleni

Tässä on minun ajamani teeri hienosti pakattu vakumiin ja odottaa päätymistä herkuttelijoiden suihin. Minä olen saanut osuuteni jo metsässä.

Olen ollut monta päivää Lulun ja emoni kanssa metsällä ja leikkimässä. Nyt väsyttää ihan tajuttomasti, en jaksa kuin olla vaaka-asennossa.

Hirvimetsällä

Eväsrepun antimet kiinnostavat aina - mitenkäs tuosta riittää meille kaikille....

Saalis on saatu ja odottaa jälkikäsittelyä. Ensinäkemältä Nönö lähti karkuun hirviä mutta kuvan hiljaiset herättävät uteliaisuuden.

Näinkö tässä kävi!