Herkistely sen kun jatkuu

Ja sydämet sykkivat samaan tahtiin, minulla ja Nönöllä on nyt yksi yhteinen nimittäjä. Tällä nimittäjällä ei ole mitään tekemistä murtoluvuilla laskemisen kanssa:)

Kukkaloistoa sisällä ja ulkona

Tyttäreltäni äitienpäivänä saatu - ei ihan pieni:)

Näitä Nönö ei ole vielä "syönyt"

Pakkasia uhmataan

Valkovuokot sinnittelvät vuodesta toiseen iloksemme

Kuvia Mikkelin näyttelystä

Kerrassaan kauniita koiria ja kaikkien hännät oikeinpäin pörhöllään:)

Allekirjoittanut ei ole asiantuntija koirien taikka metsästyksen suhteen, mutta pystykorva on lumoava näky kiitäessään Suomalaisessa metsäluonnossa. Metsä ja koira muodostavat harmonisen näkymän ihmissilmälle, jota täydentää mahdollinen saalis ja nuotiotulet isännän kanssa lepohetkellä.

Näyttely Mikkelissä

Tänään Nönö oli veljineen näyttelyssä, jota tuomaroi kokenut Esko Nummijärvi. Seurasin mielenkiinnolla hänen kommenttejaan, jotka olivat johdonmukaisia ja ilmeisen asiantuntevia.
Esim. häntä pystykorvalla pitää olla oikein päin kiertyneenä ja sopivasti, ei siis liian kiermura eikä liian suora. Tuomari oikaisi jokaisen koiran hännän kädellään ja sen jälkeen häntä kiertyi koiralle ominaiseen asentoon, jonka mukaan arvostelu määräytyi.

Suomenpystykorvan narttuja oli junioriluokassa vain kaksi ja tuomari arvosti Nönön paremmaksi.
Tässä lausunto sanasta sanaan: "Rotutyyppi erittäin hyvä. Hieman pitkärunkoinen narttu. Kevyt pieni pää, hyvä selkä ja häntä. Hyvät rinta ja raajat. Lieviä hammaspuutoksia. Esiintyy ja esitetään hyvin." Nönöä ringissä esitteli kasvattaja Tanja.

Veljeni Riku piipahti kylässä ja söi heti ruokakuppini tyhjäksi:)

Tässä olemme kisapaikalla odottelemassa vuoroamme.

Lieviskä-järven rannalla

Jälleennäkemisen riemu oli tänään kuulemma "korvin kuultava". Eläinten käytös muistuttaa joskus hämmästyttävästi ihmisten käyttäytymistä, äiti-Nönö vahtii huolella pientä urkkijaa:)

Kasvun ihmettä seurataan

Näin pienestä alkaa kuusipuun elämä aukealla, tuulien pieksämällä rinteellä. Fyysisesti haasteellista on taimien istutus mutta sielulle tekee hyvää saada aikaan jotain näkyvää, vähän jäi urakka kesken kun taimet eivät riittäneet. Jatkamme istutushommia myöhemmin. Toivottavasti tällä aukealla on 30-40 vuoden kuluttua komea kuusikko niinkuin siinä oli ennen hakkuuta. Sitä emme ole Nönön kanssa näkemässä kuin pilven reunalta, sellaista on luonnon kiertokulku. Olemme kuitenkin ahkeroineet yhdessä ja saaneet siitä iloa itsellemme,  toivottavasti joku jälkipolvista muistaa meitä lämmöllä:)

Pomona kuusen taimien istutuksessa

Tästä otetaan...

ja tähän istutetaan aina parin metrin välein....

Työskentely kevätilmassa uuvuttaa - lepään välillä. Tänään olen jo 9 kuukauden ikäinen, toivottavasti saan herkkuja. Ai hitto, en taida saadakaan kun aamulla oksensin matolle ja sain sananmukaisesti "kuulla kunniani":)